
PELISAITTI on jyrännyt pian jo ison aikakauden ja pikku hiljaa kansainvälinen huomiokin on ansaittua. Tämän osoituksena saimme sähköpostiimme yhteydenoton jossa PELISAITILLE tarjottiin mahdollisuutta saa ilmainen peli PS3:lle.
PELISAITTI ei aio siirtyä englanninkieliseksi vaikka tilausta rapakon toiselle puolelle onkin.
Tässä siis Blacklight: Tango Down arvostelu, which is given to PELISAITTI from our friends over sea.
Blacklight: Tango Down on peli jossa ei ole itse peliä ollenkaan.
Itseasiassa koko peli (Blacklight: Tango Down) on vain suuri verkkopeli, joten tarina ei ole tässä asiassa pääasia. Kuitenkin pelin ideana on olla kentällä mahdollisimman pitkään ja säilyä elossa, eli kyseessä on eloonjäämispeli. Tämä on uutta pelirintamalla ja kenties yleistyy, ainakin PELISAITTI odottaa tätä.
Pelihahmo tässä pelissä on nimetön, joten hänen saappaisiin sopii astua kenen vain.
Pääroolia näytteleekin luodit ja kun ne iskeytyvät läpi rintapanssarin, voi tuntea pelin (Blacklight: Tango Down) mahdin.
PELISAITTI pelasikin peliä aika paljon ja se mikä jäi mieleen oli kokemuspisteet, joita kerääntyy sitä mukaan miten pelaa.
Jos Blacklight: Tango Down on suola niin pelin aseet voi luonnehtia pippuriksi.
Tämän pelin kattaus voikin olla kulinaristille paikallaan sillä näitä tiskejä ei itse tarvitse siivota, aseet nimittäin voi itse teettää paremmiksi.
PELISAITIN keittiönurkkauksen hienot hajut ovatkin tarpeen sillä toimituksen sohvalle tuodaan joskus todella herkullisia keitoksia, kuten tämän pelin nettipeli parhaimmillaan (Mutta myös heikkoimmillaan on).
Lyhyestä virsi kaunis ja kaikki onkin jo sanottu.
PELISAITTI piti tästä pelistä koska saimme sen ilmaiseksi kansainväliseltä kumppanilta.
Jos lukijat saatte tämän ilmaiseksi niin peli onkin oikein hyvä.















Charles Bronson, siinä toinen hieno mies joka soitti huuliharppua eikä puhunut paljoa. Myös Charles oli monesti Amerikassa 1800-luvulla ja moni muistaa hänet – tuon hiljaisen ja jurottavan viiskivallun, joka on nopeampi kuin moni muu länkkärityyppi. 








Hieno peli, vuoden peli – niin sanotaan monessa paikkaa, ainakin pelin takannessa, lehtimainoksessa ja kaupan seinän mainoksessa. Harmi etten päässyt kokemaan moista. Aloitin pelin, synnyin, kasvatin parran. Meni hetki – Täytin vuoden. Meni toinen hetki – Täytin 10 vuotta, siihen se sitten jäikin, en päässyt 10 v syntymäpäiviltä pois. En pysty keksimään ärsyttävämpää alkuhässäkkää – Pelaaja pakotetaan viettämään 10 vuotuissyntymäpäiviä, jotka ovat helvetin tylsät. Pahinta tässä kaikessa on se, etten ole keksinyt miten niistä synttäreistä pääsee pois. Kolmannella kerralla jäädessäni jumiin synttäribileisiin päätin että tämä on tässä.









