Battlefield 3

Peskää kätenne, sillä luvassa on Pelisaitin jo monta tuntia odotettu Battlefield 3 -arvostelu! Heti pelikotelon (jostain syystä pelilevy siitä uupui) saavuttua toimistollemme mieleemme putkahtivat nykymaatalouden ongelmat, maamme viljavia lakeuksia voi hyvin nimittää monessa suhteessa taistelupelloiksi (kolmonen ei ehkä sovi perään tai ainakin kuulostaa hassulta).

Vaikeaa on jyvänjemmaaminen nykyisin ja elintärkeiden EU:n pohjoisten tukien poistumisella varsinkin keskinäisessä Suomessa tunnutaan uhkailevan lähes vuosittain. Ilman tukia ei hankalassa ilmastossa ainakaan pitkävartiset kasvit kasva ja silloin jäisi jauhot tulematta suuhun ja leipä pöytään. Kustannukset ovat kohonneet kovaa vauhtia, polttonesteiden hinnat ovat nousseet jopa siinä määrin, että moni on harkinnut siirtymistä takaisin kotipolttoisiin. Myös keskusliikkeet ja kauppa tuntuvat ottavan itselleen entistä suuremman osan tuotoista, jolloin viljelijän käteen ei paljoa jää. Tämä on helppo todeta miettimällä koska esimerkiksi itse on viimeksi maksanut leivästä kauppaan ja koska viljelijälle - niinpä, kauppa ne rahat sai! Asia on tärkeä, joten neljä tähteä tälle.

Uncharted 3: Drake's Deception

Tervetuloa seikkailumatkalle pelikonsolipelien ihmeelliseen maailmaan. Tämä maailma jossa myös PELISAITTI (suomen luetuin independenttinen pelisivusto) asustaa ei mikään ole sitä miltä näyttää ja seikkailu on aina ilmassa.
Samaan maailmaan sijoittuu myös Uncharted-pelisarjan viimeisin osa josta aiemmin ilmestyi aiempia osia. Nyt vuorossa on kolmas osa (Uncharted 3) joten tässä tulee Uncharted 3: Drake's Deception arvostelu.

Ennen kuin alatte lukemaan alla olevaa arviotekstiä, kannattaa lukea aiemman osan (Uncharted 2:Among Thieves) arvio PELISAITTI-sivulta.

On kuuma, on todella kuuma .. näin ainakin voi kuvitella olevan Uncharted 3 pelin kansikuvasta. Onkin siis syytä asettua kuumaan asentomoodiin ja iskeä pelilevy sisään PS3 konsoliin.
Pelikone (sonyn oma ps3) tuskin kaartaa ja osuu hiekkaan, kuten lentokone kansikuvassa mutta dual shockia joudut ja pitääkin pitää tiukasti hyppysissä.

Pelin tapahtumat sijoittuvat aikakauteen ja kaupunkiin jota tuskin on olemassa, tämä on jo ensimmäinen aspekti johon pelissä voi uppotua. Uncharted 3 antaa pelaajalle mahdollisuuden olla kuka vaan ja missä vaan ja elää vaarassa. Pelissä käydään myös Ranskassa.
Lukuisat linnat ja kujat tulevat tutuiksi kun pelin (uncharted 3) pääsankari Nathan "John" Drake on taas matkalla! Mukana on myös vanha kaveri ja nainen.
Koko pelin kimurantti juoni käpertyy sormukseen (viittaus Taru Sormusten Herraan?) joka on on ollut ja aina ollut Nathanin kaulalla. PELISAITIN arviosohvan väki heltyikin filosofisiin pohdintoihin tästä koukusta .. kenties meillä kaikilla on oma sormus kaulalla.

Vaikka peli (uncharted 3) antaa ajateltavan aihetta, tarjoaa se myös pelattavaa. Pelillä jatkuvasti vilisee erilaisia tapahtumia jotka nopeaan tahtiin vievät tapahtumia eteenpäin.
Meno ei ole aina verkkaista, mutta hitaudellekin on aikansa. PELISAITTI onnistuikin pelaamaan pelin aika nopeasti läpi.
Hahmojen mallinuksen huomioon ottaen, peli on yllättävän ehjä ja suurempia juoniaukkoja ei löytynyt. Dialogin aikana myös peli näyttää suomalaista tekstiä alalaidassa, joten pelaaja voi tosissaan päättää kumpaan keskittyy.

Graafinen ilme ei ole ja on parasta mitä on nähty, mutta voittaa silti lukuisat kanssa tittelin haltijat. Olit sitten polygoni-metsässä tai bittien suojassa tähtitaivaan alla, voi ruudulta aina bongata virheitä. Nämä virheet tuskin haittaavat ketään koska peli kuitenkin on onnistunut viemään huomion muualle. Etenkin ampumiskohtauksissa voi ja kannattaakin olla tarkkana, muuten pelihahmo kuolee.

Responsiivinen ohjaus tottelee mainiosti Dual shock-ohjainta ja sen nappeja. Pelin (Uncharted 3) aikana ruudulla tulee usein tilanteita jolloin nappeja pitää painaa mahdollisimman hyvissä ajoin, sillä tässäkin epäonnistuessa voi käydä pelissä huonosti. Kuitenkin PS3:n ohjain toimii kuten pitää ja on langaton. Nappien järjestys on paikallaan.

Uncharted 3: Drake's Deception on mainio peli ollakseen jo kolmas peli.
PELISAITIN hyllyssä tämä ei ole kolmas peli, vaan lähemmäksi kolmas sadas peli, joten pelille on kyllä aikansa ja paikkansa.

Pro Evolution Soccer 2012

Pelisaitti on ilmitulessa, sillä edellisen arvostelun jälkeen seuraa seuraava! Nyt arviossa kauan odotettu Pro Evolution Soccer 2012.

Charles Darwin julkisti evoluutioteoriansa vuonna 1859 ja heti ilmestymisestään lähtien teoria sai kritiikkiä osakseen, koska eihän monesta niin voinut olla. Tiedemaailma seisoo kuitenkin piukkana teorian takana ja nyt seisoo pelimaailmakin julkaisemalla evoluutiota puolustavan pelin nimeltään Pro Evolution Soccer 2012. Evoluution ilosanomaa on valittu levittämään maailman suosituin urheilumuoto jalkapallo. Amerikan änkyrävyöhykkeelle lajivalinta on vähän kehno, mutta ehkä näemmä vielä Pro Evolution Baseball -pelinkin, jolloin tavoitetaan sekin kohderyhmistä.

Pelimekaniikka on viritetty huippuunsa, jonka ansiosta evoluution ihmeellisyys tuodaan pelaajalle silminkosketeltavassa muodossa. Jo tovin pelattuaan huomaa osaavansa pelata paremmin, evoluutiota! Johan uskoo pahinkin vastarannan henkilö. Tämän ansiosta peli ansaitsee neljä tähteä.

Gears of War 3

PELISAITTI on joutunut toteamaan sen minkä moni muu on huomannut myös aiemmin, on täysin mahdotonta olla Pelisivustojen ykkönen ja pystyä myös kirjoittamaan sinne. PELISAITTI kuitenkin uskoo että taukomme on tehnyt vain hyvää ja jatkossa saatte myös kenties nauttia pitkistä tauoista.
PELISAITIN Toimituksella ei ole ollut aikaa levätä sillä pelimaailman syke on vanha ja se tuntuu jopa toimituksemme sohvalla asti. Onkin siis aika tappaa se sahalaitakiväärillä (Lancer) ja arvostella vuoden 2011 peli, Gears of War 3 (arvostelu).

On kulunut aikaa siitä kun viimeeksi kohtasimme Gears of War 3 pelin porukan. Muistot eivät ole haipuneet ja ne onkin tärkeässä osassa pelissä, sillä GOW3 (Gears of War 3) pelatakseen pitää muistaa miten pelin ohjaus onnistuu. Tätä ei tarinassa kerrota mutta sen sijaan siinä kerrotaan lukuisia muita asioita jotka voivat olla tuttuja niille jotka ovat pelin juoneen etukäteen tutustuneet.

Pelin julkaisu on hyvin ajoitettu, sillä juuri sillä hetkellä kun laitoin pelin konsoliin (Microsoftin oma xbox360), päättyi hiljaisuus joka oli vallinnut Markus Phonexin valtakunnassa. Kaikkien apuja siis tarvitaan ja on osaanasi tarttua jälleen aseeseen kun vaara on irti.

Pelissä (GOW3) seikkaillaan taas planeetoilla jotka ovat nimiltään erikoisia ja ne eivät jää päähän. Muutenkin välivideot voi ohittaa jos on vaikeuksia kiinnostua pelin tarjonnasta, sillä sitä on paljon mutta onneksi ruudin haju peittää senkin.

Pelin (GOW3) yleisilme on puhdas mutta HD-grafiikka tuo onneksi miellyttävää särmää maisemiin jota ei kerkeä katsomaan sillä katse jää usein sekavaan sotamaisemaan. Hahmojen puhe on hyvin värikästä myös, mutta kenties siksi tarkoituksella yliväännettyä. PELISAITIN toimitus osasi arvata joitakin repliikkejä jopa etukäteen pelistä ja jos ei osannutkaan niin ne olisi voineet hyvin sopia mukaan peliin.

Ohjauksen salaisuus on aina ollut näissä peleissä (Gears of War) täsmällinen mutta ei koskaan liian hyökkäävä puolustus. Pelaajan tehtävä onkin vaikea sillä koskaan ei voi tietää mitä ohjaustapaa tarvitaan. PELISAITILLA ei ole ollut aikaa tutustua pelisarjan muihin peleihin. Kuitenkin ohjaimen nappikomennot tuntuivat luotettaville ja niiden parissa viihtyi. Sopii katsoa muokataanko näitä potentiaaliselle PS3 (Sony) julkaisulle, koska nykyään niin moni peli saa myös Sony-pelijulkaisun.
Mutta se teknisestä puolesta.

Pelinkehittäjät ovat uskoneet peliin niin hyvin että GOW3:sta (Gears of War) on saatavilla myös erilaisia versioita, näistä erilaisimmat ovat kalliita mutta antavat myös ostajalle iloa. PELISAITILLA on pelin normaaliversio.

Lopputiivistelmänä voisi lyhyesti tiivistä kenties useita pelin mainioita osa-alueita, jos ne eivät vaan olisi niin ongelmallisia muokata sanoiksi. GOW3 on kuitenkin mainio peli ja välivideot ohittamallakin pelistä sai paljon vaihtorahaa kun sen vaihtoi uudempaan peliin pelimyymälässä.
Verkkopeliä emme ehtineet testaamaan koska meillä ei enää ole peliä (GOW3).

inFamous 2

PELISAITTI palaa taas kirjoittamaan ja samalla salamat jo eksyivät Helsingin taivaan ylle.
Ei siis ihmekkään että nyt on vuorossa inFamous 2 arvostelu jota PELISAITTI on valmistellut jo siitä asti kun kuuli pelistä.
Nyt on taas töpseleihin aika iskeä korkki sillä kohta sieltäkin voi tulla sähköä!

PELISAITTI muistaa vielä ajan kun kirjoitimme arvostelun inFamousin ensimmäisestä osasta. Paljon on tapahtunut siinä ajassa ja olemme yhä mukana kuvioissa.
Sattuman kauppaa ei liene se että myös kuvioissa on myös Cole Phelps ja hänen oikea kätensä Zeke. Tämä tuttu parivaljakko oli hurmioimassa pelaajia jo ensimmäisessä osassa joten sopivaa on että he nähdään myös tässä jatko-osassa.
Uutena kasvona on myös naislääkäri sekä muita.

inFamous 2 tapahtumat ovat itsesään selviä peliä pelanneille ja muutkin pystyvät helposti omimaan ne. Pelissä on edelleen mukana yksinpelikampanja jonka aikana ei ole täysin odottamatonta että joutuu välillä valikoimaan haluamiaan tehtäviä, sillä niitä on. Jotkut tehtävät ovat juoneen sopivia, toiset ei aina ole mutta sen voi päättää kumpi on parempi vaihehto. Cole Phelps pystyy kuitenkin edelleen olemaan kuin mikä vain sähkölaite, joten pulaan ei jää kukaan.
Peli vie seikkailulle jonka lopussa voi vihdoin todeta pelin loppuneen.

Graafinen ilme on kokenut muutoksen ja sen takia inFamous 2 onkin PELISAITIN suosiossa. Vain tarinan keskeyttävät pysähdysruudut keskeyttävät tunnelmaa ja niitä olisi voinut herättää henkiin sillä PS3 kuitenkin on pystyvä jopa blurayta pyörittämään. Ei siis luulisi olevan kiinni resursseista. Kenties Sonya kohdannut tietoturvamurto on vaikuttanut tähän?

Ohjaus on toimivaa, mutta välillä olisi toivottavaa että sitä ei olisi.
Kuitenkin kuvantapahtumat ja ohjaimen toiminta tekevät sen että kumpikin on essentiaalinen pelin kannalta.

inFamous 2 on jatko-osa, hyvässä ja pahassa.
Sitä pelatessa voi miettiä ensimmäistä osaa tai kenties jopa muita pelejä.

(testattu ps3 versio)


Luethan edellisen osan arvostelun tästä.

L.A. Noire

PELISAITTI on viime päivinyt oppinut tutustumaan monen vuoden takaiseen kaupunkiin nimeltä L.A. Ei siis ihmekkään että nyt on stetson hattumme (lippis) ja trenssitakkimme (huppari) kaivettu naftaliinista ja tunnelma toimituksen sohvalla on yhden kerran ja sen kanssa.
Epäilemme tai emme, huudamme tuomiomme nyt pelille nimeltä L.A. Noire eli tässä arvostelu.

Sanomattakin on selvää että pelin (L.A. Noire) on tehnyt Rockstar niminen pelintekijäyhtiö. Aiemmin tämä kyseinen firma on myös saanut huomiota PELISAITIN sohvalta, sillä heidän pelit ovat järjestäen olleet onnistuneita. Onko L.A. Noire (Rockstarin uusin peli) sitten sen arvoinen? Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta PELISAITTI sanoo viimeisen sanan.

On vuosi 1947 ja asiat eivät ole mallillaan. Los Angelesin kaupungin kadut eivät ole enää sitä mitä ne olivat sodanaikaan. Turhaan kaduilla notkujat ovat rikollisia ja poliisi on voimaton.
Onneksi pelimaailmaan astuu uusi poliisi jota sinä (pelaaja) ohjaat ja on aika puhdistuksen. Ennen pitkään oletkin jo auton ratissa ja kruisailet pitkin kaupungin katuja samalla kun näytät poliisimerkkiäsi jos on tarvis.
Raamit ovat siis kohdallaan mutta miten muut seikat?

PELISAITTI on saanut kulutettua peliin jo useamman pelitunnin ja ylläolevaan kysymykseen on helppo vastata.

Pelinohjaus on kenties hieman takkuileva koska pelissä ei ole FPS (fist person) näkökulmaa. Tämän lisäksi pelintehtävät, joita on paljon mutta ei aina liikaa, ovat valitettavan kaukana toisistaan. Sekaisin ei mene vain pelimoottori vain myös pelaaja. PELISAITIN toimituksella piti pariinkin kertaan turvautua ulkopuoliseen apuun kun peliä yritti pelata.

Kun pelaa ensimmäistä kertaa L.A. Noirea on hyvä ottaa huomioon pari seikkaa. Peli sijoittuu aikaan jota moni PELISAITIN lukija ei tunnista. Asiat eivät olleet aina niin mustavalkoisia (vaikka peliä voi pelata myös niin) kuten nykyään ja moni nykyisin tuttu asia ei ole mukana pelissä. Järkevää kenties, ottaen huomioon pelin ilmeen, mutta voi häiritä useita nuorempia pelaajia.
Asetta käsitellessä kuitenkin kaikki muuttuu.

Pelin aseet voivat olla tuttuja jos on pelannut sotapelejä jotka sivuaa samaa aikaa. PELISAITTI tunnistikin viittauksia runsaasta tekstistä 2. maailman sotaan, aikaan jota monet pelit ovat imitoineet. L.A. Noire ei ole sotapeli.

Kun puhutaan aseista on myös hyvä puhua pelinohjauksesta.
Se on toteutettu maltilla, mutta kuitenkin pieeteettejä kunnioittaen. Pelimekaniikan tarjoamat nyanssit eivät vain ole kaistaleina ruudulla, vaan niiden tärkein pointti on selkeästi esillä.
Kasvoanimaatio on tehty uudella tekniikalla.
Kuitenkin on hyvä mainita että jos pelaa XBOXilla tai PS3:lla niin pelikokemus voi olla tuskaa tai iloa, ihan vain siitä kiinni on oma nautinto sillä jokainen on erilainen. PELISAITILLA on molempien konsolien versiot pelistä, joten tiedämme mistä puhumme.

Tiivistettynä voi mainita sen että Rockstarin uusin peli on illanistujaisiin liian vaativa, mutta ajan kanssa siitäkin voi saada enemmän irti. PELISAITTI suosittelee aikaan tutustumista ennen pelaamista.

Portal 2

PELISAITTI ei ole liikkunut minnekään (toimiston pelisohvalta) vaikka peleissä siirrytäänkin portaalien kautta pisteistä A pisteeseen B. PELISAITIN toimitus onkin läkähtynyt kevään pelitarjontaan ja on taas aika alkaa tyhjentämään sitä.
Ei siis aikaakaan kun pääsette lukemaan tekstejämme mielenkiintoisista aiheista, mutta tässä ensin Portal 2 arvostelu.

Ensiksi mainittakoon että Portal 2 ei ole FPS (fist person shooter) peli vaikka siinä liikutaankin ensimmäisen katsojan ulottuvuudessa. Pelin idea ei siis ole kaoottinen rähinä vaan pikemminkin ei-kaoottinen pohdinta. Pohdinta ei ole PELISAITIN toimitukselle vierasta, mutta emme ole siinä myöskään hyviä. Kenties jo tämän takia Portal 2 oli pettymys.

Portal 2 pelissä ohjataan päähahmoa jonka nimi on Chell (kenties viittaus Halon päähahmoon Master Chieffiin?). Chell on ajautunut matkallaan outoon rakennelmaan jossa vain aseena on käytössä portaaleja (eräänlaisia aukkoja) tekevä ase. PELISAITIN mielestä aukkoja tekeviä aseita on nähty ennenkin mutta kenties COD: Black OPSin tapaiset aseet eivät tähän maailmaan kuulu :D

Pelaaja ohjastaa Chellfiä pitkin käytäviä joista osa on kieltämättä melko kapeita. Ei siis ihmekkään että välillä joutuu portaaliaseen kanssa tekemään selvää jälkeä seinistä että mahtuu kulkemaan. Jotkut seinät ovat rikkimenevää sorttia, toiset taas ei, mutta yksi asia on selvä. Nyt ollaan avaruudessa!

Portal 2 ei ole kuin vasta pelisarjan toinen osa, mutta kehitystä on tapahtunut. Se mikä oli ensimmäisessä osassa vielä työnalla on nyt valmista. PELISAITIN toimitus ei ole pelannut ensimmäistä osaa joten melko outoa että eron kuitenkin huomaa ja selvästi.
Pelintekijä yhtiö Valve on ollut "valveilla" siis :D

Portal 2 näyttää niin tietkonepeliltä kuin voi ja sekin välittyy hyvin XBOX 360 konsolista. Ruudunpäivitys olisi voinut olla sulavempaa mutta onneksi artefaktit eivät olleet liikaa peli-ilon tiellä. Renderöinti vaiheessa kenties tapahtunut virhe?

Kaiken kaikkiaan Portal 2 on näppärä peli mutta sen pitkäkestoinen kampanjamoodi voi tappaa iloa jos on muuta tekemistä. Kannattaa kokeilla mutta varatkaa mukaan pelistä tykkääviä pelaajia.

Dead Space 2

PELISAITTI kurkottelee yhä tähtiin vaikka matkaa niihin on jo saatukin kiinni. Sivustomme kiilteleekin monien lukijoiden kirjanmerkkilistojen etusijalla ja sen todistaa monet kävijämäärät. Ei siis ihme että tämän kertainen arviommekin nousee ylemmäs, aina avaruuteen asti.
Tässä siis Dead Space 2 arvostelu.

Avaruus, kuten PELISAITTI hyvin tietää, on kylmä ja kuollut. Tämä avaruus ei todellakaan ole kuollut, vaan täynnä alieneita ja niitä ampuvia pelaajia. Sitä on Dead Space 2, peliyhtiön uutuus peli joka on jatkoa ensimmäiselle osalle.
Premissi on sama, mutta sitä on viritetty äärimmilleen. Kannattaa siis laittaa television äänet kovalle kun tätä pelaa. PELISAITIN toimiston seinät helisikin kivasti kun ammuimme pelissä.

Pelin juoni kulkee läpi ja unohtuu samantien joten tähän on turha sitä tiivistää. PELISAITTI kuitenkin kertoo sen verran että kannattaa pitää silmät auki kun peliä pelaa, muuten voi mennä juoniaukot ohi suun ja pelissä myös kuolee jos ei keskity ruudun tapahtumiin.

Pelinvihollisista (alieneista) ei voi tarpeeksi kertoa sillä niiden olemassaolo on essentiaalinen pelin fiiliksen kannalta. Ilman niitä olisi peli vain avaruusaluksessa seilaamista ilman ampumista joten pelinkehittäjöiltä tämä on nerokas veto kaiken kaikkiaan sulloa alus täyteen kaikenlaisia vihollisia.
Samalla kun huomio kiinnittyy vihollisiin kannattaa myös muistaa pelin moninaiset pelihahmot joita sinä ohjaat ja niitä on yksi. Tälläinen minimimalistinen suhtautuminen pelihahmoon ei ole niinkään harvinaista mutta etenkin peleissä (Dead Space 2) jossa on ideana olla pelihahmona, se tuo uudenlaisen fiiliksen.

Dead Space 2 näyttää hyvälle ja sen graafinen ilme täyttää PELISAITIN nyanssi-rikkaan mielen omilla spekseillään. Kuva on toki 16:9 suhteella ja se täyttääkin koko ruudun kun ovat asetukset kunnossa. Mahdollisimman iso ruutu on plussaa koska silloin kuva on melkein tuplakokoinen normaalitelevisioon (Samsung) nähden.

Kaiken kaikkiaan Dead Space 2 peli on hieno peli, joka tapahtuu avaruudessa. Peliä ei voi kuitenkaan nostaa klassikoksi koska se on vasta ilmestynyt ja klassikot ovat yleensä vanhempia pelejä.

(Testattu xbox360 versio, ei muita)

Little Big Planet 2

PELISAITTI on aloittanut vuotensa hyvin, olemme luoneet paljon uusia ideoita ja voikin sanoa että PELISAITIN toimiston sohva on ideoiden suihkulähde. Ei siis ihmekkään että nyt arvosteluvuorossa oleva peli on mieleemme.
Little Big Planet oli peli joka julkaistiin Playstation 3:lle jo aiemmin ja nyt on siis vuorossa jatko-osa (Little Big Planet 2). PELISAITTI arvosteli pelin melko tuoreeltaan jo vuonna 2008, joten senkin voi lukea tältä samalta sivulta.
Tässä siis PELISAITIN Little Big Planet 2 arvostelu.

Sackboy on taas pulassa ja on sinun tehtävä auttaa hänet pinteestä (tai hänettäret, koska Sackboy voi olla myös nainen). Pelaajan (PELISAITTI tässä tapauksessa) haasteena onkin päästä koko peli loppuun ja saada aikaan rauha planeetalle. Vastaan asettuu monia eriskummallisia hahmoja jotka kuitenkin voi tappaa, eli ei ole hätä tämän näköinen ja siksi peli onkin myös lapsiystävällinen.

Graafisesta ilmeestä puhuttaessa ei voi ohittaa mainintaa PS3:n suorituskyvystä.
Pelin ilme on värikäs ja joskus jopa räikeä, ei kuitenkaan niin paljoa että pitäisi ottaa siihen kantaa tässä tekstissä. Kuitenkin on syytä huomata pelin hienot nyanssit jotka pomppaavat silmille usein, mutta joskus liian harvoin jolloin pelaajan on pakko lopettaa peli. Silmäherkkua on aina kuitenkin tarjolla.

Ohjaus on toimiva edelleen ja samat napit toimii SixSaxis-ohjaimessa kuin ennenkin. PELISAITIN toimituksessa oli kuitenkin yksi rikkinäinen ohjain jossa kaikki napit eivät toimineet, mutta tämä on tuskin yleinen bugi ja ostamanne kopio on todennäköisesti kunnossa.
Voikin sanoa hyvällä mielellä että tämä peli on esimerkillinen.

Little Big Planet 2 sisältää myös ns. (niin sanotun) kenttäeditorin jolla voi tehdä omia kenttiä.
PELISAITTI teki oman kentän joka ei ilmeisesti ollut mieleen monille, sillä sitä ei pelattu. Kenttiä onkin aikamoinen läjä jo joten ei kannata tehdä omaa, sillä sitä tuskin pelataan.

Little Big Planet 2 on hieno peli, mutta masentava kenttäeditori turhautti sillä mielestämme kenttä oli hieno ja sitä olisi voinut pelata pidempäänkin.

(testattu ps3 versio)

Epic Mickey

PELISAITTI ei voi kutsua itseään pelikonsoli pelien Walt Disneyksi, vaikka useat tekstimme ovatkin jo kaikkien suilla. Walt Disney pystyi eläessään luomaan imperiumin josta PELISAITTI voi vain unelmoida ja tätä muistoa kunnioittaen olemmekin nousseet uusiin sfääreihin.
Vaikka tyylimme ei olekaan täysin suoraselkäinen niin me pidämme myös leikkisästä menosta, joten luulisi että EPIC MICKEY olisi juuri oiva peli PELISAITILLE.
Onko näin? Tässä arvostelu!

Epic Mickey on peli Nintendon omalle Wii-konsolille joka on jäänyt jo jalkoihin mutta sitä ei usko jos myyntilukuja katsoo. Eli kyseessä on myyntihitti.
Peli saa alkunsa kun Mikki Hiiri (engl. Mickey Mous) herää ja kävelee peiliin. Tämän takaa avautuukin maailma josta ei voi kuin uneksia , mutta pelaajan ei kannata ummistaa silmiä. PELISAITTI saikin pelitoimiston sohvalle lisäsilmäpareja avuksi, sillä useat meistä eivät jaksaneet pelata peliä.

Peliä (Epic Mickey) ohjataan Wiin omilla ohjaimilla ja tämä ei ole vaikeaa, sillä PELISAITTI on ennenkin käyttänyt näitä optioita. Muut käyttäjät voivat tarvita apuja näiden sisäistämisessä sillä pelatessa pitää olla koordinoitua liikettä niin vasemman kuin oikeakin käden parissa.
Peli kuitenkin antaa paljon anteeksi, mutta siitä pitää maksaa pelissä elämien menettämisellä.

Pelin ilme ei ole hiottua joka antaa charmia koko pelille.
Tästä tulee mieleen parin vuoden takaiset pelit joita jo PELISAITTI silloin pelasi.
Pääosan esittäjä Mikki Hiiri ei kuitenkaan ole vanhentunut vaan näyttä vetreältä ja monet maatkin ovat upeita. Jotkut jopa mustavalkoisia mutta nämä ei haittaa sillä PELISAITIN toimitus on niin värikäs että tv:n anti ei petä.

Kaiken kaikkiaan peli on summa summarum, oikein hyvä mutta pienillä tviikkauksilla peli olisi ollut parempi, esimerksiksi: pelin olisi voinut julkaista mm. PS3:lle niin grafiikka olisi ollut parempi.