Red Dead Redemption

PELISAITTI on osoittanut jo aiemmin olevansa ajanhermolla ja sen yli, koska olemme jo ennakoineet lännenpeli Red Dead Redemptionin maineensa arvoiseksi. Nyt kuitenkin ahkeraan käyvä postiluukkumme sylki, kuin kuudesti laukeava revolveri, pelin aidon version sisään toimistoomme niin PELISAITTI saa tähyillä tähtäimensä kautta peliä tarkemmin!
Nyt siis lännenliivit päälle ja nahkasaappaat jalkaan, sillä nyt on vuorossa oikea Red Dead Redemption arvostelu!

PELISAITTI ei ole mikään täysin lainsuojaton vaikka usein rajarikollisen rajoilla kuljemmekin, mutta koska Suomen laissa ei ole mainintaa siitä että ei saisi kirjoittaa Suomen luetuimpia peliarvosteluja, niin olemme vielä vapaalla jalalla!
PELISAITTI pystyy siis samaistumaan pelin päähahmoon John Ashtoniin, joka ei ole ällistyttävän komea, mutta myös pelin sankari tai vihollinen.

Tarina vie PELISAITIN ja muut pelaajat 1800 luvun villiin länteen jolloin monet asiat olivat toisin. Asiat ei olleet kuin nykyään ja usein sai myös ase laulaa jos tielle astui.
Näistä asetelmista alkaa siis Red Dead Redemption jonka pelaamista PELISAITTI on odottanut jo viikkokaudet.
Pelin maastona toimii lähes tulkoon ja vain hiekka. Tämä toimii yllättävän hyvin annetuista resursseissa ja oikeaoppisesti myös hiekalla kuljetaan hevosella.

Pelimuotoja PELISAITTI laski löytyvän 3.
Näitä voi siis pelata koska haluaa ja nettipelin antamat mahdollisuudet ulottuvatkin usein jopa maapallon toiselle puolelle. Kuitenkin todellisen elämyksen saa irti vain itse pärjääämällä, sillä usein muilla ei ole samat ajatukset kuin esim: PELISAITIN toimituksella.
Yksinpelissä voikin kuvitella pelaavansa netissä, joten hahmojen repliikit ja naamanilmeet voi tulkita vaikka korealaisen kaverin sanoiksi, tämän takia koko nettipeli ei ole välttämättä edes tutustumisen arvoinen ja kaiken lisäksi villin lännen aikaan koko asiasta voi vaan unelmoida.

Graafinen puoli on kunnossa pelissä ja pelimoottori ei yski, se kehrää kuin vasta rasvattu holsteri sheriffin reidellä. Kasvojen renderöintiin on käytetty pelintekijöiden toimesta aikaa, koska muuten ei hahmoilla olisi päätä.

Peli voittaa heikkoutensa nokkelalle juonella ja erinomaisella pokerikädellä, mutta kompastuu välillä jalkoihinsa koska kantapään kannukset vaativat totuttelua.
PELISAITTI ei syö sanojaan vaan kehuu peliä edelleen.
Jiihaa!!

Prince of Persia The Forgotten Sands

Musiikkipelit ovat aina olleet lähellä Pelisaitin sisäisimpiä elimiä, vaikka sisällöllisesti ovatkin usein osoittautuneet joksikin vallan muuksi (Guitar Hero 3, Dance Dance Revolution, Korg DS). Nyt meitä vihdoinkin onnisti, sillä räystäänreunalta tipahtanut Prince of Persia The Forgotten Sands tarjoaa juuri sellaista musiikkipelin riemua kuin olemme toimistolla rytmikapuloita innolla yhteen lyöden odottaneetkin.

Pensselisetä villitsi viime vuonna ja samaa reseptiä koitetaan yhä väärentää farmaseutin vielä käydessä kuumana. Arabivillityksen uusi kuuma ja soittolistoilla ja myyntitilastoissa näkymätön hittimaakari on Prince of Persia, joka esittää omaan persoonalliseen tyyliinsä cover- eli kansiversioita Princen suurimmista musiikkikappaleista. Kuten nykyiseen monimediaympäristöön sopiikin, niin pelikin on jo aiheesta saatu markkinoille. Menestyksen pyörteissä on Persian Princellä jo kotokulmien hiekatkin päässeet unohtumaan ja siitä pelille paljon kertova nimi.

Varoituksen sana on paikallaan, sillä peli on vaikeustasoltaan huikea. Mitään helpottavia apuvälineitäkään (kuten mikrofoneja) ei mukana tule, vaan pelaajan on luotettava omien äänijänteidensä voimaan. Lisää haastetta tarjoaa se, että kappaleisen sanoja ei ruudulta näe. Tekijänoikeudellisista syistä (onkohan oikealle Princelle maksettu royalejakaan) myös tuttuja kappaleita on menty muokkaamaan melkoisesti, joten Princen tuotanto on parasta olla hyvin hallussa. Alun selvästi esikuvaansa jopa progevaikutteisemmasta musisoinnista olimme tunnistavinamme ainakin yhden yhtenevän nuotin iskusävelmä Sexy MF:stä, joten sitä koitimme parhaamme mukaan laulaa musiikin mukana. Laulelmointia ryyditetään kivan eksoottisilla animaatiolla, jotka tosin tovin kuluttua muuttuvat tylsän staattiseksi könötykseksi.

Musiikkipelirintamalla Prince of Persia The Forgotten Sands on kuin virkistävä tuulahdus keskellä hiekkamyrskyä, varma hitti ystävienkeskeisiin yhteisiin illanviettoihin. Neljä tähteä tälle.

Alan Wake

PELISAITTI sai käsiinsä maailman ensimmäisten sivustojen joukossa tiedon Alan Wake pelistä jo aiemmin. Nyt on suuri päivä lähellä ja pelikin saatiin PELISAITIN aina niin täyteen postilaatikkoon sisään, joten PELISAITTI testaakin nyt onko tämä, monella tavalla meidän sivustoa muistuttava peli, kaikkea sitä mitä te haluatte ja PELISAITTI on!
Tässä lävähtää ruutuun, kuin taskulampun kehä, Alan Wake Arvostelu!

Kun 5 vuotta sitten Alan Wake peli kerrottiin, niin PELISAITTI ei vielä ollut olemassa.
5 vuotta myöhemmin niin PELISAITTI kuin Alan Wakekin on kaikkien huulilla ja molempien uusia kuulumisia odottaa iso joukko innokkaita faneja.

Siinä missä me olemme pelitoimitus ja ansaitsemme leipämme kirjoittamisella, on Alan Wake pelin päähahmo myös kirjailija. Tämän takia tunnemmekin pelin edetessä enenevissä määrin sympatiaa Alania kohtaa, sillä vaikka me emme olekkaan ollut samassa asemassa kuin hän, me tunnemme silti miltä tuntuu olla liian suurien odotuksien uhri (kävijämäärä on useita tuhansia vuodessa!).

Peli saa alkunsa kun pelin laittaa XBOX 360 konsoliin!
Logon jälkeen onkin aika valita A-napilla että pelin haluaa aloittaa. Tämän jälkeen onkin aika unohtaa arki sillä pelin maailma herää eloon Full HD LCD (40") ruudulla!
Heti alkuun alkaa pelottamaan pelin luoma maailma joka ei ole tosiaan mikään sykkivä kaupunki. Alan Wake vie perheensä lomalle koska ei ole hyvä työssään. Tämän jälkeen vaimo raiskataan ja lapsetkin katoavat, joten heidät on pelastettava vihamielisiltä maaviljelijöiltä jotka ei pidä valosta.
PELISAITTI antaa pelin tarinalle täydet pisteet, mutta uskomme että se syvenee kunhan vain pelaamisen makuun pääsee.

Ohjaus on responsiivinen mutta ei kuitenkaan ylitse vuotava.
Monet asiat voi peleissä tehdä väärin, mutta PELISAITTI silti arvostaa kaikkia elementtejä mitä peleissä on koska joku on ne tehnyt työkseen ja heissä on pelialan tulevaisuus!
Nytkin on tärkeää pelissä huomata ajoissa viholliset ja se tapahtuu ohjaamalla Alan Wake hahmo heidän luokse ja tappaa ne.
PELISAITTI ei keksi viime vuosilta peliä jossa ihmisen tappaminen on ollut yhtä perusteltua kuin Alan Wakessa, mutta tämä ei välttämättä ole huono asia.

Graafinen ilme on aihe josta voisi kirjoittaa kirjoja ja tässä asiassa Alan Wake ei häviä edes parhaimmille. Päähahmo on todellakin aidon näköinen (PELISAITTI on nähnyt kuvan näyttelijästä!) . Myös metsä jossa pelihahmo liikkuu tuo mieleen kosteat rämeiköt joihin PELISAITTIKIN tykkää joskus karata koska toimituksemme hektinen tahti on liikaa välillä kaikille.
Pelien ilme voi joskus saturoitua liikaa, mutta se voi olla syytä meidän LCD television (Sony) asetuksista, kuitenkin liikesumeus ei ole liian häikäisevää vaikka peli pimeässä tapahtuukin.
Renderöinti on aina meidän PELISAITIN nipotuksen kohde mutta tällä kertaa sen sai ohitettua kun sääti television katselukulmaa, joten sille täydet pisteet.

Vuosi 2010 on ollut pelialalle ja PELISAITILLE kiireistä aikaa, mutta ALAN WAKEN kaltaiset pelit voivat olla sen pelastus. Kuitenkin on tärkeää muistaa että subjektiivinen kantamme on vielä työn alla, mutta tässä vaiheessa voimmekin kehua peliä sillä PELISAITTI ei ole saanut mainettaan kehumalla.