NHL 10

Luistelu on yleensä mielletty tyttöjen toiminnaksi niin Turussa kuin torillakin. Paini sen sijaan on pelisaitinkin poikamaisia mieliä kiinnostanut jo puolinelsonin oppimisesta lähtien. Painin suuri maa on Amerikka, jossa jalosta lajista on jalostettu peleihinkin sopiva lajimuoto - WWF on varmasti kirjaimina kaikille tuttu.

Urheilujohtajat ovat lyöneet viisaat päänsä ovenkarmiin ja yhdistäneet kamppailemisen ja kaunoluistelun. NHL 10 onkin yhdistelmä painia, disneyn jääshowta, ikiaikaista kendomiekkailua sekä ammattikorkeakoulun välitunneilta mieliin taottua polttopalloa. Uutena ideana kaikkien muiden ideoiden lisäksi ottelut ovat kuin painin häkkiotteluita isoilla joukkueilla ja ilman häkkiä. Painijoilla on lyömaseina pitkät puumiekat, joilla toisen joukkueen kalloja voi takoa. Polttopallo on lajiin liitetty mustalla pikku pallolla, jonka hallussapitäjän telominen on aina erän tärkein tavoite. Parhaat telojat palkitaan istumapaikalla kunnia-aitiossa.

NHL 10:n grafiikka on pieteetillä renderöityä ja pienimmätkin yksityiskohdat erottuvat pikseleistä. Pelin rytmityksessä vain on menty pahasti puistoon. Suurin osa pelin tiimellystä muistuttaa Benny Hill Shown loppusketsiä - kaikki painijat takaa-ajavat polttopallotettua painijaa. Vain takaa-ajomusiikki puuttuu, josta tuleekin miinus. Kiinnisaadessa kulmakuva muuttuu multipersoonan näkökulmasta yhden persoonan kuvaan ja nyrkkipaini voi alkaa. Kamppailu on kuitenkin toteutettu kehnommin kuin monessa uusiakin vanhemmissa peleissä, joten emme tätä suosittele kamppailulajin taitajille. Luisteluosuudet ovat kyllä hyviä, mutta lisensointisotkuista johtuen Kiiraa ei nähdä. Neljä tähteä tälle.