Matopeli

Kehitys kehittyy ja tekniikkakin kehittyy siinä samalla. Muistan kun nuoruudessani pelasin Commodore-tietokoneella hauskaa matopeli-Wormsia, jossa madot antoivat toisilleen satikutia. Nyt on saatu ison tietokoneen tehot puristettua pieneen kalikkaan, kun matkapuhelimen multimeediaominaisuuksien ja insinööritaidon ansiosta on matopeli saatu mahdutettua mukanakulkevaan puhelimeenkin. Pettymys oli kyllä pieni, kun grafiikka ei vastannut lainkaan Commodore-tietokoneen aikaista väriloistoa, mutta ymmärtäähän sen. Ei pieneltä puhelinkoneelta voi samaa odottaa kuin suurelta ja hienolta tietokoneelta. Siinä on kehitytty että madolle on ohjelmoitu herkkä pää. Jos se osuu seinään, niin mato kuolee ja peli loppuu. Ohjelmoijaa voi nuhdella siitä, että seinistä on unohtunut ovet. Nyt peliä ei voi pelata kuin hetke ja sitten osuu pää seinään.

Hienosti myös puhelimen muuta tekniikkaa hyödynnetään kuin vain pään seinään osumis -anturia. Innokkaasti painoin madon ohjausnappeja jo vahingossa ennen pelin latautumista, niin pääsin piilotettuun kenttään, jossa joku puhui. Esiteltyään itsensä hahmo kysyi miksi soitan, mutta ei tämä mielestäni mikään soittopeli ollut. Luultavasti peli on siis myös seikkailupeli ja asia selviää lisällä pelaamisella. Pelaan lisää ja kerron sitten, mutta annan nyt neljä tähteä.