The Last of Us

Pelivuosi 2013 on ehtinyt jo toisella kvartaalille (neljännes: Tam - Maa, Huht - Kes, Hei - Syys, Lok - Jou) ja siitä huolimatta konsolit polkevat ilmoille enemmän ja enemmän uusia pelejä. 
Yksi uusimmista peleistä on yhdysvaltalaisen peliyhtiö Naughty Dogin rakentama peli nimeltä The Last of Us joka on kertomus siitä miten pelihahmo saa tehtäväkseen suojella toista tyttö pelihahmoa keskellä maailmaa jossa maailman tunnistaa maailmaksi sen murenevasta rakenteesta kaaoksen keskellä, Yhdysvalloissa.
Tässä siis PELISAITIN arvio pelistä nimeltä Last of Us. 

Playstation 3 konsoli on tunnettu laadukkaista pelinimikkeistä joita on nähty myös Xbox 360 -konsolilla. Osa näistä peleistä on aikaavieviä kokonaisuuksia jotka jäävät elämään pitkään kun virta on sammunut jo konsolista, osan voi unohtaa. 
The Last of Us pelissä onkin tarkoitus selvitä elossa kaupungissa jonka on vienyt hampaisiinsa tauti jonka vastalääkettä etsii koko armeija. 

Pelin päähahmona seikkailee Joel niminen mies joka naisystävänsä kanssa on parisuhteessa mutta myös käy töissä yhdessä. Kun työt ovat vähissä niin Joel ja nainen päättävät viedä tytön, Ellie nimi, perille määräpäähän jonne tyttö pitää viedä raunioituneessa kaupungissa. 
Peli (The Last of Us) veikin PELISAITIN jalat alta viemällä seikkailulle joka veikin pitkälle matkalle. 

Koska maailma on tuhoutunut, ja tauti on vallannut maailman, ovat vihollisetkin muistettavia. Ns. napsuttelijat ovat vihollisia joiden pää on räjähtänyt ja jotka eivät ole ystäviäsi. Näiden ääntelykin muistuttaa naksutusta. 
Heidän lisäksi pitää varoa myös aseita joiden ampumat luodit ovat edelleen Joelille täyttä myrkkyä! 

The Last of Us peli on tekstitetty suomeksi joten jokainen pelaaja voi tuntea tarinan kaaren. 
Tarinan kaari onkin pääosassa pelissä koska muu tekeminen on tylsää. Toki pelin tunnelma on maailmaluokan luokkaa mutta häviää immersiivisyydessä mm. monelle muulle pelille jotka on nähty niin PS3:lla kuin myös Xbox 360 konsolilla. 

Teknisesti The Last of Us on esimerkillinen ja näyttää mallia, ellei ole jopa vienyt sitä muilta peleiltä! Täydellä resoluutiolla pelattu pelikuva ei subordinansisesti jää mieleen mutta myöhemmin äärimilleen rendattu pelikarikatyyri on hienoa katsottavaa.
Äänimaailmaa ei sovi vähätellä koska siihen on käytetty aikaa. Musiikkiraita ei kuitenkaan hittejä sisällä ja muutenkin kuulokkeet ovat kovalla voluumilla koska pelin äänimaailma ei ole kova. 

The Last of Usin loputtua peli on kestänyt jo tunteja ja lienee selvää että pelaaja on liikuttanut hahmoa koko pelin ajan ja voi olla tyytyväinen tekemiseensä. 
PELISAITTI voi suositella peliä kaikille jotka pitävät tämän tapaisista peleistä.