Nyt siis lännenliivit päälle ja nahkasaappaat jalkaan, sillä nyt on vuorossa oikea Red Dead Redemption arvostelu!
PELISAITTI ei ole mikään täysin lainsuojaton vaikka usein rajarikollisen rajoilla kuljemmekin, mutta koska Suomen laissa ei ole mainintaa siitä että ei saisi kirjoittaa Suomen luetuimpia peliarvosteluja, niin olemme vielä vapaalla jalalla!
PELISAITTI pystyy siis samaistumaan pelin päähahmoon John Ashtoniin, joka ei ole ällistyttävän komea, mutta myös pelin sankari tai vihollinen.
Tarina vie PELISAITIN ja muut pelaajat 1800 luvun villiin länteen jolloin monet asiat olivat toisin. Asiat ei olleet kuin nykyään ja usein sai myös ase laulaa jos tielle astui.
Näistä asetelmista alkaa siis Red Dead Redemption jonka pelaamista PELISAITTI on odottanut jo viikkokaudet.
Pelin maastona toimii lähes tulkoon ja vain hiekka. Tämä toimii yllättävän hyvin annetuista resursseissa ja oikeaoppisesti myös hiekalla kuljetaan hevosella.
Pelimuotoja PELISAITTI laski löytyvän 3.
Näitä voi siis pelata koska haluaa ja nettipelin antamat mahdollisuudet ulottuvatkin usein jopa maapallon toiselle puolelle. Kuitenkin todellisen elämyksen saa irti vain itse pärjääämällä, sillä usein muilla ei ole samat ajatukset kuin esim: PELISAITIN toimituksella.
Yksinpelissä voikin kuvitella pelaavansa netissä, joten hahmojen repliikit ja naamanilmeet voi tulkita vaikka korealaisen kaverin sanoiksi, tämän takia koko nettipeli ei ole välttämättä edes tutustumisen arvoinen ja kaiken lisäksi villin lännen aikaan koko asiasta voi vaan unelmoida.
Graafinen puoli on kunnossa pelissä ja pelimoottori ei yski, se kehrää kuin vasta rasvattu holsteri sheriffin reidellä. Kasvojen renderöintiin on käytetty pelintekijöiden toimesta aikaa, koska muuten ei hahmoilla olisi päätä.
Peli voittaa heikkoutensa nokkelalle juonella ja erinomaisella pokerikädellä, mutta kompastuu välillä jalkoihinsa koska kantapään kannukset vaativat totuttelua.
PELISAITTI ei syö sanojaan vaan kehuu peliä edelleen.
Jiihaa!!

Charles Bronson, siinä toinen hieno mies joka soitti huuliharppua eikä puhunut paljoa. Myös Charles oli monesti Amerikassa 1800-luvulla ja moni muistaa hänet – tuon hiljaisen ja jurottavan viiskivallun, joka on nopeampi kuin moni muu länkkärityyppi. 







Hieno peli, vuoden peli – niin sanotaan monessa paikkaa, ainakin pelin takannessa, lehtimainoksessa ja kaupan seinän mainoksessa. Harmi etten päässyt kokemaan moista. Aloitin pelin, synnyin, kasvatin parran. Meni hetki – Täytin vuoden. Meni toinen hetki – Täytin 10 vuotta, siihen se sitten jäikin, en päässyt 10 v syntymäpäiviltä pois. En pysty keksimään ärsyttävämpää alkuhässäkkää – Pelaaja pakotetaan viettämään 10 vuotuissyntymäpäiviä, jotka ovat helvetin tylsät. Pahinta tässä kaikessa on se, etten ole keksinyt miten niistä synttäreistä pääsee pois. Kolmannella kerralla jäädessäni jumiin synttäribileisiin päätin että tämä on tässä.