ENNAKKOARVIO: Red Dead Redemption

PELISAITTI

tekee

etukäteen

ennakkoarvion

yhdestä kevään

suurimmasta hitistä

pelikonsolipelirintamalla.

Clint Eastwood, siinä on hieno mies, harva, mutta aika moni muistaa tämän miehen seikkailemassa jossain Amerikassa 1800-luvulla asusteenaan matto, jossa kolo päätä varten. Mutta siellä se seikkaili ainakin kolme kertaa. Myöhemminkin Clint Eastwood meni takaisin villiin länteen ja puki maton pään päälleen, paitsi että pari kertaa oli poliisina nykyajassa siinä välissä, mutta se annettaneen hänelle anteeksi.

Charles Bronson, siinä toinen hieno mies joka soitti huuliharppua eikä puhunut paljoa. Myös Charles oli monesti Amerikassa 1800-luvulla ja moni muistaa hänet – tuon hiljaisen ja jurottavan viiskivallun, joka on nopeampi kuin moni muu länkkärityyppi.

Kevin Costner, Robert Duvall, Brad Pitt, Lee VanCleef, Yul Brynner, Emilio Estevez, Kiefer Sutherland, Dustin Hoffman - siinä on myös monta kovaa cowboyta.

Pelintekoyritys Rockstar on myös äkännyt, että kun noin moni kuuluisa ihminen on joskus ollut 1800-luvun Amerikassa, niin sinä, PELISAITIN lukija, tahtoisit sinne myös! Kohta se on mahdollista, koska Rockstar on ihan juuri julkaisemassa pelin, jossa ollaan cowboy, juurikin tuolla 1800-luvun Amerikassa ja SINÄ voit olla juuri se cowboy!

PELISAITIN toimitus on katsellut pelin kuvia internetistä, ja voi pojat!! - Peli todellakin näyttää 1800-luvun Amerikalta. Kuvissa näkyy mm. hiekka-aavikkoa, jossa kasvaa kaktuksia. Yhdessä kuvassa näkyy kanjoni, jossa voin kuvitella olevan jännittävä väijytys. Myös postivaunut on peliin renderoitu, joten silläkin rintamalla on pyritty täydelliseen autenttisuuteen.
Koska me PELISAITISSA teemme perusteellista jälkeä, niin voimme paljastaa että pelissä on käytössä myös erilaisia aseita. Internet-kuvia kovasti tutkien, voimme sanoa olevamme täysin varmoja että pelaajalla on käytössään ainakin revolveri, kivääri ja dynamiittia. Toivomme myös teidän takianne hyvät lukijat että käytössä olisi Catling-konekivääri ja haulikko. Itse asiassa laitoimme PELISAITIN puolesta rockstarille terveisiä tästä, että näitä kaivataan, toivottavasti palautteemme ja huomioidaan ja näin nämäkin aseet löytyvät lopullisesta pelistä.

Etukäteen arvioituna saattaa olla että tässä on vuoden ehkä toisiksi paras peli!

Arvosanat annetaan seuraavasti:

Grafiikka: 9½/10

Äänet 9/10(demoista kuunneltuna)
Pelattavuus: ei arvioitu

Yhteisarvosna: 9,75 pistettä

Battlefield 1943 (xbox live arcade)

Arvoisat pelisaitin lukijat! Palaan takaisin toimituksen pariin hetken tauolta. Heti ensimmäiseksi arvostelen tauon jälkeen SOTApelin!

Pidin vähän taukoa tai oikeasti vähän enemmän taukoa pelaamisesta kun se alkoi olemaan vähän liian aikaavievää tai liian raskasta. Tässä kun joutuu olemaan niin tarkka, ettei kirjoita väärin, ettei kenellekkään tule pahamieli tai joku saa potkuja pelintekoyrityksestä, kun niitten tekemä peli saakin huonot arvioot tai sitten joku nuori ostaa viikkorahoilla kehutun pelin ja se onkin huono. Tälläisten asioiden käsittely vaatii toimitukselta paljon ja sen takia me pelisaitilla teemmekkin paljon työtä laadukkaiden arvosteluiden puolesta.

Ajattelin arvostella tämmöisen sotapelin, kun se oli tullut xboxin kauppavalikkoon ja sen sai ladattua sieltä, eikä tarviinut mennä kauppaan saakka ostamaan. Sinänsä kauppaan olisi ollut helppo mennä, kun ostin uuden käytetyn auton, paitsi että esimerkiksi selloon tai johonkin ostoskeskukseen, missä on monta pelikauppaa on hankala pysäköidä, kun parkkihallin ruudut on aika pieniä ja uusi auto on aika iso.

No niinkun huomaatte virtaa on kirjoittamiseen, joten kerron sitten tästä pelistä joka on Battlefield 1943. Se on sotapeli. sijoittuu toiseen maailmansotaan jonnekkin saareen. Luulisin että saari on jossain Japanin tai Kiinan lähellä, sillä aikavarmasti, jossain vaiheessa näin vanhan japanin sotamerkin, jossain lentokoneessa (sellainen punainen pallo valkoisella pohjalla).


Pelissä ollaan, joku amerikkalainen sotilas, joita on kolme erilaista, niistä pitää valita oma. Tässä kohtaa olisi voinut olla enemmän vaihtoehtoja, sillä vaihe on nopeasti selvitetty ja aika helppo koska kaikki voi valita, muttei samaan aikaan.



Sitten kun ekoista valikoista on selvitty voi saarella alkaa pyörimään, juttuja voi ampua, autoilla ja panssarivaunuilla ja ehkä myös polkupyörillä tai moottoripyörillä voi ajella (en nyt muista oliko polkupyörää tai mopoa, mutta toinen ehkä oli). Sitten on kaikkia tykkejä ja muita joilla voi ampua.

Itse löysin saarelta jopa lentokoneen, mutta melkein, joka kerta kuolin kun lähdin lentoon. Se oli turhauttavaa, kun lentokoneelle joutui kävelemään alusta tosi pitkään. Itseasiassa siihen se pelaaminen vähän jäikin ja tuli semmonen olo että rahat meni vähän hukkaan. sääli sillä tässä on tosi hyvät grafiikat ja äänet on realistiset. Muutenkin pidän sotakirjoista ja elokuvista ja armeijasta, joten tässä pelissä on monta hyvää juttua.

Mutta kuitenkin nyt annan arvosanan:

Grafiikka 9/10
Äänet 9/10
Musiikki: ei ole
Pelattavuus 9/10

Yleisarvosana: 3- (max 5)

Operation Flashpoint 2: Dragon Rising

PELISAITIN lokakuu kiireet senkun kirenee ja vauhti kiiristyy kuin alamäkeen suhatessa.
Talla on syytä pitää pohjassa sillä loppuvuosi on tunnetusti pelaajan kulta-aikaa, sillä lähenevä joulu tietää ilmaisia pelejä lahjaksi.
PELISAITTI arvosteleekin nyt yhden sotaisan pelin lisää joka saa kaikkien peleistä (sota) pitävien konsolien kovalevyt ylikierroksille.
Operation Flashpoint 2: Dragon Rising arvostelu pamahtaa nyt ruutuun!

Ulkomaalainen pelitalo Codemasters on luonut todellisen pelihirviön.
Heidän luomansa peli ei ainoastaan tue molempia megalomaanisia konsoleita (Xbox 360 ja etenkin PS3!) mutta se on myös ohjelmoitu tukemaan PC:n moottoria, joten kotikoneellakin voi tätä pelata jos oma konsoli menee rikki. Tämän soisi yleistyvän sillä ei ole PELISAITIN toimituksellekaan kovin harvinaista että konsolit menevät rikki kun toimituksen lämpötaso nousee stratosfääriin asti tiiviissä tunnelmassa.

Sääli että peli on kuitenkin vain jo liian tutunomainen Fist Person Shooter ammuskelu modernissa sotametsässä, jonka on nähnyt jo vaikka aikaisemminkin peleissä. Erottuuko Operation Flashpoint sitten joillain alueilla valtaisasta virrasta?
Hyvä kysymys ja pitääkin tutustua tuohon kunhan vain pelitunteja on enemmän takana.

Kuten Call of Duty 5:kin sijoittuu myös Operation Flashpoint 2: Dragon Risigin Japanin saaristoon, keskelle militaarista sotilasjunttaa jossa tukkanuottasilla on USA ja Japani. Pelaajan tehtävä onkin käyttää kaikkia hoksottimiaan kun painelee ohjaimen tatteja ja nappuloita, sillä muuten peli voi olla liian vaikea ja Game Over tekstikin liian tuttu.
Maasto on erittäin epätasainen.

Peli toki omaa omia hienoja kommervenkkejään ja monesta muusta pelistä tutut elementit toistuvat nohevasti. Muutenkin peli vakuuttaa komealla kansipaperilla joka lupaa kunnon menoa kotisohvalle.

Ohjaukseen tottuminen voi olla hankalaa, kuten aina fist personeissa, mutta PELISAITIN toimituksen väki on jo tähän tottunut ja luontevasti pystyi liikkumaan eteenpäin. Ikävä kyllä maisemat ovat niin yksitoikkoisia että mielummin kääntää näkymän maahan ja juoksee sokkona eteenpäin kuin katsoo sinistä horisonttia. Viholliset toki näin yllättävät mutta se tuo lisää jännitystä ja onneksi on iso muisti niin voi jatkaa aina kuin kuolee.
PELISAITIN toimitus kuitenkin pelin koki liian vaikeaksi ja tätä kirjoittaessa se on jätetty kesken.

Kunniakas yritys on Operation Flashpoint 2: Dragon Rising mutta se viimeinen silaus ei ole saatu leimattua tähän peliin.

(testattu PS3 versio).

Wolfenstein

PELISAITTI ei voi millään sanoilla puolustaa vuoden 1945 hirmutekoja Saksassa, ei siis kannata älähtää että olisimme natsisympatiseeraajia vaikka Wolfenstein pelin nyt arvostelemmekin.

Keitä olivat natsit?
Internet kertoo että:

"Natsismi, joka tunnetaan virallisesti saksan kansallissosialismin (saksaksi: Nationalsozialismus), viittaa totalitaarisen ideologian ja käytäntöjen natsipuolueen tai kansallissosialistisen Saksan työväenpuolueen mukaan Adolf Hitler, ja politiikan, jonka diktatorisen hallituksen natsi-Saksassa 1933 jotta 1945"

Tämä ei kuitenkaan ole estänyt pelialaa repimästä pelinaihetta tästä pimeästä aikakaudesta jota myös Natsisaksaksi kutsutaan. Niin pelisarjat COD (Call of Duty) kuin moni muukin on sisältänyt hahmoja jotka on helppo tunnistaa natseiksi.

Wolfenstein on peli joka vie fist person shooter-ominaisuudessa pelaajan keskelle vihollispesää ja keskelle upgreidattuja natseja. Nämä natsit eivät ole perinteisiä vaan heillä on erikoiskykyjä. Erikoiskyvyt ovat ilmeisesti tieteellisten kokeiden seurausta, mutta tähän PELISAITTI ei jaksanut tutustua.
Pelin tunnelmaa voisi luonnehtia kummitusmaiseksi vaikka tapahtumat ovatkin historiallisia.

Saksan kadut on kokeneet kovia vuosien aikana mutta pelissä ne on rekunstroitu entiseen loistoonsa ja Düsseldorfin voi todella tunnistaa.
Peliruutukin päivittyi mallikkaasti (telkkarina FullHD televisio).

Huviksemme testasimme XBOX 360 versiota ja se yllättäen ei ollut kovin huono. Heräsi toki kysymys miten Sony Playstation Corporationin oma Playstation 3 olisi BluRay moottorinsa kanssa onnistunut peliä pyörittämään.
Ohjainkamppailun häviäjä on selvä, joten keskustelulle ei ole sijaa. Voittaja on selkeä.

Wolfenstein on aiheensa puolesta synkkä, mutta PELISAITTI uskoo että tämä peli auttaa pelaajia unohtamaan natsisaksan kauheudet.

(Xbox 360 versio testattu)

Uncharted 2: Among Thieves

PELISAITTI ei vanku, vaan on yhä vankkumaton konsolipelien ystävä!
Hurraa huutojen saattelemana postimies tuli luukullemme ja pudotti odotetun kappaleen peliä jota olemme odottaneet jo siitä asti kun kuulimme että peli on tulossa.
Uncharted pelisarjan edellinen osa vakuutti PELISAITIN toimituksen ainakin joillakin tavalla ja siksi jotenkin osasi odottaa mitä tuleman piti.
Tässä siis lukijoille Uncharted 2 Among Thieves Arvostelu

Uncharted 2 on playstationille tehty konsolipeli joka on nähty myös ennen pelimarkkinoilla. Aiempana vuotena on ilmestynyt tämän jatko-osan esiosa joka oli jokseenkin mukava.
Pelin päähahmo on pysynyt samana joka on omiaan tuomaan pysyvyyttä pelisarjaan kuin pelisarjaan. PELISAITTI ainakin pystyy samaistumaan näinkin karuun ja komeaan hahmoon helposti.
Siinä missä edellisessä Uncharted pelissä oltiin viidakon tiimellyksessä niin osaksi myös tässä. Myös muut paikat tulevat tutuiksi jos peliä vaan jaksaa pelata tarpeeksi pitkälle ja miksi ei jaksaisi kun PS3 (Playstation Corp.) konsoli työntää eetteriin pätevintä grafiikkaa jota on nähty.
Kookospähkinöiden voi kuulla putoavan ja Atsteekin pyramidit näyttävät ilmeisesti oikeille kun renderöinti on tiivistetty bluray formaattiin sopivaksi.
Pelihahmojen liikkeet muistuttavat nyt jo kovasti oikeita ihmisen liikkeitä. Kaikki on siis kohdallaan mutta entä sitten ne miinus-asiat?

PELISAITTI pettyi alussa että pelissä ei ole suomitekstejä. Edelleen korostamme että toimituksemme taitaa myös englannin mutta kaikki ei kuitenkaan sitä osaa. Siksi tämän puute oli raivostuttava.
Pelin edetessä voi myös kohdata muutamia bugeja, sillä tapahtumat eivät ole kovin realistisia ja harva uskoo että oikeasti voi pelinsankari selvitä jokaisesta pulmasta sekä ahdingosta.
Nämä ovat kuitenkin vähäpätöisiä seikkoja, etenkin kun ottaa huomioon positiiviset asiat. Niistä enemmän ylempänä.

Uncharted 2: Among Thieves on yllättävä peli ja monen mutkan jälkeen voikin todeta että pelissä on myös kiiltävää pintaa. Sitä hankaammalla kuitenkin voi löytää helmen joten kannattaa lähteä kalastusreissulle tämän pelin pariin.
PELISAITTI voi suositella peliä teille niin halutessanne (pelisaitti@gmail.com)

(testattu ps3 versio)

The Beatles: Rock Band

PELISAITTI on pelannut musiikkipelejä jo hyvän aikaa. PELISAITTIA voikin pitää jonkinlaisena musiikkipelien edelläkävijä pelaajana, niin kauan näitä on jo pelattu (2008 cdonista tilasin guitar heron).
PELISAITTI on vankkumaton Guitar Heron puolestapuhuja, mutta Rock Band on aina tullut sen jälkeen. Ei siis pidä sorsia uutta Rock Bandia jonka bändiksi on valittu The Beatles. Tässä arvostelu The Beatles Rock Band .

Rock Bandin merkittävin ero Guitar Heroon on se että ympyröiden sijaan ruudulla viliseekin palkkeja. Tämä voi hämätä yritteliästä, mutta ajanmyötä senkin unohtaa ja melkoiset palkeet saakin omistaa että tämä kaataisi pelisuorituksen.
Vaikka Rock Bandin etuna voidaan pitää lukuisia asioita niin PELISAITTI ei lähde suosimaan kumpaakaan.

The Beatlesille voisi omistaa kokonaisen oman lukunsa.

Pelin biisivalikoima on melkoisen ohut, mutta pelin fanit voivat tykätä (toisaalta taas ne jotka eivät tykkää voivat havaita ärsyttävyyksiä). Kuitenkin täytyy mainita kappaleiden tarkka ajoitus ja ajoittainen rytmi joka jää päähän. Tämän takia The Beatles varmasti jäikin niin hyvin kansakunnan muistiin.
Suosikkikappaleita ei kuitenkaan syntynyt PELISAITIN toimitukselle.

Kappaleiden taustalla on tapahtumia katsomiseksi asti.
Jopa kappaleiden välissä voi katsoa videokuvaa.
Tästä siis selkeä piste Rock Bandille sillä Guitar Heron pelimoottori ei tähän venynyt.
Videoiden laatukin on hyvää ja Beatles itse esiintyy niissä vielä 30 vuoden jälkeenkin.

Negatiivisia asioita voi olla useita, kuten kaikissa peleissä ja PELISAITTI onkin huolissaan trendissä jossa jo kuopattujen bändien mainetta kasvatetaan uudelleen lämmittelyillä kuten The Beatles: ROck Band.

Soittaminen on silti hauskaa ja tiukat äänet saavat pelaajan sekaisin.
Renderöinnin takia tätä jaksaa katsoa kauemminkin, etenkin kun tekstuurit on niin hyvin kohdallaan.

(Testattu PS3 versio)

Batman: Arkham Asylum

PELISAITTIa ei voi hyvälläkään sanoa Yön Ritariksi, mutta Batmania voi.
Batman on hurmannut kansoja ja puolustanut myös, yhä useampia vuosia ja usein tämä supersankari kamppaileekin maailman parhaimman viittapukarin tittelistä.

PELISAITTIa voi hyvällä omalla omallatunnolla kutsua suureksi Batman faniksi, koska kävimme katsomassa viimeisimmän Barman elokuvan teatterissa kolmesti (jokainen 1 kerran).
Ei siis ole ihmekkään että peliuutiset kuultuamme olimme innoissamme, sillä olihan näissä peliuutisissa maininta Batman pelistä.

Batman: Arkham Asylum on viimeisin Lepakkomies peli ja sen tekemiseen onkin kulutettu yllättävän paljon aikaa. Tarina perustuu Gotham Cityn mielisairaalan maisemiin joka on Arkham Asylum. Arkham Asylumin sisällä asustelee Batmanin pahimmat viholaiset joten paikkana tämä ei ole ihanteellinen Batmanille.
Sinne hän kuitenkin joutuu ja tarina on valmis alkamiseksi.

Kun Jokeri (eng. The Joker), jonka äänenä ei ole Heath Ledger tässä pelissä, kaappaa vallan on Batmanin pysäytettävä tämän hullu armeija.
Armeija koostuu useasta eri rikollisesta jotka ovat monelle tuttuja, mutta kuitenkin niin outoja että niitä ei välttämättä jaksa opiskella. Joukko on kuitenkin kirjava.

Pelin suurin innostus on tappelut jotka ovat pakollisia.
Nappeja painamalla voikin ohittaa nämä joukot melko helposti, mutta välillä peli hidastuu tappeluiden lomassa. Tämä onkin ainoa miinus.
Muuten pelaaja voikin käyttää paljon ominaisuuksia josta Batman on tunnettu ja niin se tekeekin.

Pelin ilme on (720P) tyylikäs ja synkkä.
Arkham Asylumin nurkat voivatkin käydä liian synkiksi mutta se kuuluu asiaan eikä ole pelin vika.
Täysi kymppi tälle osa-alueelle siis.

Muutenkin peli on hyvä ja näyttelijöiden äänityö on korrektia, mutta absurdia.
Sekin luo tunnelmaa.

Kaiken kaikkiaan PELISAITTI saa Arkham Asylumista hyvän kaverin pitkäksi aikaa, joskin peli on jo pelattu ja sitä ei paljoa jaksa sen jälkeen enää jatkaa.

(Testattu PS3 versio)

Battlefield 1943

Kesä kuuma sai PELISAITIN toimituksen viettämään jo hetkeksi karpaloisia lomahetkiä, mutta jotkin asiat on silti ennallaan. Rakkautemme peleihin!
Harvoin on se aikaväli jolloin ei pelaisi ja kun on käsissä Sony Playstation Corp. yhtiön oma SixSaxis ohjain ja nurkassa humisee Playstation 3 niin on ilo ylimmillään.
Playstation Net Workin uumenista PELISAITILLE tarjottiin upea pelielämys nimeltä Battlefield 1943 jonka peliä voi pelata netissä!
Tässä arvostelu!

On vuosi 1943 ja Aasian rannikoilla on sota!
Sinun tehtävä on estää se!
Tämä sota käydään rajuin asein ja luodeiltakaan ei voi välttyä.
Tankit, pommikoneet, hävittäjät ja jalkasotilaat saavat kaikki temmeltää vapaana jos vaan ei luoti heitä pysäytä.
Tämä on sotaa.
Tämä on vuosi 1943!

Pelin graafinen ilme on positiivinen yllätys ja sen myötä koko pelikin saa 2 lisä tähteä.
Aseen piipun viuhahtaessa ja laukauksien melkein osuessa kohteeseen voi tuntea olevansa se aito ja oikea sota veteraani. Taivaan kaunis sininen tuo loistavaa kontrastia muuten niin tylsälle värimaailmalle.
Pelin äänet on organisoitu tasaisesti pitkin peliä joten väärään hetkeen ei vihollisten komennot tule.

Ohjaus on sekava ja nappien painallus voi saada aikaan jotain mitä ei ollut tarkoitus.
Myösjkään muita pelaajia ei voi ampua.

kuitenkin ladattavaksi sisällöksi tämä on hyvä alku ja toivottavasti pelisarja saa tämän osan myötä jäljitteleijöitä.

(testasin psn version)

Call of Juarez: Bound in Blood

PELISAITTI ei ole vain videopeli rakastava toimitus. Moni meistä on myös suuri (Samppa fyysisesti) elokuvaystävä. Etenkin monet elokuvat on meidän mieleen,
mutta jos käsiä pitää nostaa ylös niin PELISAITTI on lännen elokuvien suuri kuluttuja.
Siksi onkin hyvä että pelimarkkinoille tulee uutuksia joista saa itse valita mieleisenä pelin.
PELISAITTI valitsi HEINÄKUUN HITTIPELIKSI lännen elokuva aiheisen pelin nimeltä
Call of Juarez: Bound in Blood … tässä sen arvostelu !

Peli kertoo veljeksistä joitä yhdistää, ei vain Juarez sukunmi, mutta myös se että heidän on työskenneltävä Confederatelle sotilaina. Tästä alkaakin seikkailu joka vie Jackin ja Colen seikkailulle josta ei ole ulos pääsyä.

Pelin isoin miinus tulee jo vastaan pelinilmeessä. Kyseessä on taas niin sanottu Fist Person Shooter genren edustaja ja tämä voi ärsyttää suurta lännenfania kuten PELISAITTIA.
Pelaajan kasvot jäävätkin kokonaan piiloon ellei sitten jaksa seurata tarinaa eteenpäin vieviä välianimaatioita jotka itse painoin pois.

Pelin ilme ei kenties ole täydellinen mutta pelikonsolia ei voi siitä syyttää, sillä se toistaa jäljen niin aitona kun voi. Kenties pelin renderöinti vaiheessa on koodilaitteeseen tullut virhe? Tämä on käynyt myös muissa peleissä.
Kuitenkin pelin graafinen puoli on kunnossa niin hyvin että äänet tuovat enemmän tunnelmaa kuvan lisäksi.

Kaiken kaikkiaan Call of Juarez: Bound in Blood on lännenpelinä ansioitunut, mutta pöyhkeä maku jää suuhun.

(testattu kaikki versiot, mutta ei PC koska se ei ole konsoli)

Fight Night Round 4

PELISAITTI on kieltämättä hieman miesvoittoinen toimisto, mutta sen mukana tuleekin hienoja kokemuksia.
Etenkin seuran takia on nyrkkeily noussut toimituksen suosioon ja eipä ole montaa pelihetkeä nähty jolloin ei olisi kaivattu jotain uudenlaista nyrkkeilypeliä.
PELISAITIN toimituksen postiluukkuun rapsahtikin lupaavasti ja sieltä putosi PS3:n Fight Night peli saagan uusin osa Fight Night Round 4, tässä sen arvostelu.

Fight Night Round 4 jatkuu siitä mihin edellinen osa jäi, eli taas on aika nousta kehään ja nyrkkeillä koko sielun kyllyydestä. Vastustajia onkin aimo liuta ja niiden vaikeustaso on nouseva. Yksi vastustajista voi olla jopa suomalainen, joten voi olla ylpeä pelin tekijän asiatuntevuudesta.

Koko pelin onnistuminen on onnistuneen ohjauksen harteilla ja suurimmaksi osaksi se onkin ihan ok, joskin monet liikkeet on niin vaikeita muistaa että niitä käytä kuin kerran tai kaksi. Onneksi PS3:n Sixsaxis ohjain toistaa valinnat ilman suurempia hutilointeja.
Pelin hahmot ovat kai onnistuneen näköisiä.

Vaikka uutta nyrkkeilypeliä odotammekin toimituksessa aina vesi kieli pitkänä, niin Final Night Round 4 on jo vesitetyn tuntuinen, kuten monet jatko-osat peleille.
Kuitenkin PELISAITTI haluaa kunnioittaa pelintekijöitä joiden ansiosta markkinoilla on vielä vuonna 2009:kin hienoja nyrkkeilypelejä.

(testattu PS3)

Jukka Fortuna

Tämän pelin olemuksen ymmärtämiseksi lainaan wikipediaa:

Onni tarkoittaa arkikielessä usein jonkin toimijan kannalta edullista, sattumanvaraista tapahtumaa, esimerkiksi: "Olipa onni ettei satanut, kun unohdin pyykit ulos." Onnekkaan tapahtuman lisäksi onnena voi myös pitää sitä, että jokin mahdollinen mutta epäedullinen tapahtuma jää tapahtumatta.

Kun onni on nyt käsilty, niin pääsemme tämän pelin arvosteluun käsiksi.

Peli on puinen ja siinä on marmorikuulia ja puinen keppi. Kepillä annetaan marmorikuulille vauhtia. Vauhdin saatuaan ne nousevat syöksykourusta peliareenalle. tällöin tarvitaan onnea, sillä onnekas lyöjä voi saada kohdalleen onnellisen tapahtuman ja kuula putoaa koloon josta saa paljon pisteitä. Mitä enemmän onnea sitä paremmat pisteet. Toki onnea voi koettaa parantaa antamalla marmorikuulalla sopivasti vauhtia, jotta ne nousevat syöksykourusta juuri oikealla nopeudella ja putoavat koloon, josta saa paljon pisteitä. Rutiini ja motoriikka parantavat onnellistan sattumien mahdollisuutta tässä pelissä. Pelissä annetaan vauhtia monelle marmorikuulalle ja lopuksi lasketaan paljon saatiin pisteitä. Peliä voi pelata yksinpelinä tai moninpelinä, monin pelissä eniten pisteitä saanut voittaa. Yksinpelissä voittaa aina, mikä on aika kiva juttu.

Loppuun vielä siteeraan wikipediaa:

Onnellisuus ei käsitteenä ole uusi. Esimerkiksi Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat pohtivat syvällisesti ihmisen onnen ehtoja. Noissa kirjoituksissa korostettiin ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Nykyajan pohdinnoissa sen sijaan korostuu kysymys siitä, voiko yksilö löytää oman onnensa.

Mielestäni tämän pelin avulla yksilö voi löytää oman onnensa.

Pisteet 5/5

Horace Goes Skiing

Talvisin on kiva laskea mäkeä. Mäkeähän voi laskea monella eri välineellä, mutta itse tykkään eniten laskea mäkeä suksilla, etenkin minisuksilla. Koska mäen lasku on kivaa, niin on tosi sääli ettei nyt ole maassa lunta, eikä ulos pääse minisuksilla mäkeen.

Onneksi tätä varten on suunniteltu virtuaalitodellisuus, jossa on talvi jos niin halutaan. Talvea ja mäenlaskua simuloi moni pelivirtuaalitodellisuudessa, en tiedä kuinka moni mutta varmasti tosi moni, mutta arvostelen tässä nyt yhden.

Horace on sellanen sininen ukkeli joka asuu virtuaalimaailmassa, sillä on iso pää ja se on ainakin seikkallut aikasemmin katakombeissa ja hämähäkkien kanssa. Mutta tällä kertaa horace lähtee hiihtämään. Pelissä on mielenkiintoisesti otettu kantaa tienrakentamiseen ja suojateiden sijoitteluun, sillä ensin horacen on ylitettävä moottoritie juosten kaksi kertaa ennen kuin se pääsee laskemaan mäkeä, sillä laskettelumäen ja suksivuokraamon väliin on rakennettu moottoritie. En tosin ole ihan varma otetaanko tässä kantaa johonkin vai onko moottoritie vaan suunnitteluvirhe virtuaalimaailmassa.


Kun tie on ylitetty ja sukset on haettu alkaa mäen lasku ja se on mukavaa, niinkuin mäen lasku yleensäkin. Grafiikka on vähän neliömallinen tässä pelissä, mutta jos silmiä siristää niin se ei haittaa. Äänetkin on vähän monotoniset, mutta niitten tilalla voi laittaa stereoista tulemaan vaikka iron maidenia, joka on monen mielestä maailman parasta musiikkia.

Grafiikka: 5/10 (90% jos siristää silmiä)
musiikki 4/10 (100% jos laittaa iron maidenia)
Pelattavuus: 3 pistettä

Kirkonrotta

Tässä simulaatiopelissä on tarkoitus ottaa koe-eläinlaboratoriosta karanneet rotat kiinni, ennen kuin ne pääsevät karkuun ja mahdollisesti valloittavat tai tuhoavat maailman.

Pelin päähenkilö on jonkinlainen metsästäjä, vähän niinkun se blade runner siinä science fiction -elokuvassa, ainoana poikkeuksena päähenkilö metsästää rottia. Kun päähenkilö näkee rotan hänen tulee juosta pääohjaustalululle ja huuta ohjauskomento, joka kuuluu "se-ja-se rotta nähty!" Tätä päähenkilön tulee jatkaa niin pitkään kunnes kaikki rotat on löydetty.

Hankalaksi tämän tekee sen että jos joku rotta pääsee pelaaja ennen pääohjaustalululle voi hän ohjelmoida pelin uudestaan huutamalla "kaikki rotat pelastettu". Tästä syntyy helposti itseään ruokkiva kierre, eikä pelaaja pääse metsästäjän roolihahmosta eroon, vaan joutuu yhä uudestaan ja uudestaan etsimään rottia.

Atmosfääri tässä pelissä on hirvittävän jännittävä, kun ei voi koskaan tietää mistä rotta hyppää esiin ja alkaa juosta kohti pääohjaustaulua.

Arvosanaksi annan tälle pelille 4.

NHL 08

Wayne Grezky, Mario Lemiux, Bobby Orr, Tie Domi, Theoren Fleury,Helmuts Balderis, Marty McSorley - Nämä nimet pyörivät ainakin omassa takaraivossani kun menin kauppaan viime talvena ja ostin kaupasta nhl-pelin.

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota uuteen ohjaustapaan, vasemmalla tatilla ohjataan ukkoa ja oikealla tatilla ohjataan mailaa - Tämähän on hieno ja radikaali uudistus, jota pelisarja oli pitkään kaivannut. Innostuneena aloin pelaamaan uutta NHL:llaa ja olin tosi innoissani - pian olin pelannut yhden ja toisen ja kolmannekin pelin ja pieni epätoivoisuus alkoi painamaan takaraivoani. Maaleja ei tule. Pelasin vielä neljännen, viidennen ja kuudennenkin pelin, mutta maaleja ei tullut.

Päätin pitää sitten hetken taukoa, jottei pelaaminen mene yliyrittämiseksi.

Nyt taukoa on takana 11 kuukautta ja en ole vielä uskaltanut palata pelin pariin, joten arvostelen nyt vain grafiikan ja äänet. Itse pelin arvioon palaan tutustuttuani uuteen ohjaussyteemiin syvällisemmin.

Grafiikka: 100%

Äänet: 100%

Musta Pekka

Pelin alkuasetelmat ovat varsin mielenkiintoiset, on sattunut joku onnettomuus tai katastrofi, joita pelaajat alkavat selvittämään. Onnettomuuden takia ei ilmeisesti henkiä olla menetetty, mutta suuri määrä ihmisiä ja perheitä on joutunut vääriin käsiin ja väärin paikkoihin.

Pelaajien tulee saada koottua perheet kasaan, se voittaa pelin joka saa eniten koottua perheitä kasaan.

Pelissä on ikäviä rasistisia piireitä, kun peliin on laitettu yksi pieni neekeripoika, jolla ei ole perhettä. Onneksi peliä voi pelata myös niin että pelaajat sopivat ennen pelin aloittamista että vaikka lentokapteenin perhe adaptoi tuon pienen neekeripojan, jolloin kaikilla on oma perhe.

Grafiikka: 8/10
Musiikit: ei ole

Pelattavuus 7/10

Pitkäikäisyys 9/10

Midnight Club: Los Angeles

Midnight Club Los Angeles tuo mieleen viime vuosien parhaimmat ajoelokuvat, kuten Fast and Furiousin ja Fast and Furious 2:n. Tässäkin on pelin ideana ajaa kovaa ja salaa. Peli asetelma ei voi olla juurikaan parempi etenkään Playstation 3 pelille!

Pelin nimestä voi päätellä että pääasiassa ajellaan Los Angelesissa, mutta niin tuttuja ei kadut minulle ole etteikö ne menisi vaikka New Yorkin katuina myös. Siksi onkin turhaa että peliä on yritetty lokalisoida jonnekin tiettyyn paikkaan koska eurooppalainen pelaaja ei välttämättä erota amerikkalaisia kaupunkeja kuitenkaan toisistaan. Mutta ei se mitään sillä Los Angelesin kadut kyllä tunnistaa.

Ohjaus on hienoa ja kun muistaa laittaa ohjaimen (Ps3:n oma sixsaxis) tärryttimen päälle niin voi tuntea miten ohjain tärisee kädessä.

En autoista oikein tiedä, mutta nämä näyttää kuitenkin aidoille.

Ajopelien parhaimmistoa jos realistisempaa haluaa.