PELISAITTI ENNAKOI: Call of Duty: Black Ops

PELISAITTI ei loitsi sotaa muita pelisivustoja vastaan, mutta ottaa vakavasti sota-aikeet pelirintamalla! Yksikin väärä liike niin peliarvostelurintamalla kuin sotarintamalla voi olla kohtalokas, vaan PELISAITTI ei ole kumpaankaan langennut.
Siksi nyt ennakkoarviossa tuleva peli, joka on Call of Duty: Black Ops joka julkaistaan konsoleille myöhemmin. PELISAITTI.

Ennakkotietojen tihkuminen on pelintekijän valttikortti kun uutta peliä valmistellaan. Siksi myös PELISAITTI on saanut kuuleviin korviinsa muutamia kiistakortteja jotka koskevat tulevaa COD (Call of Duty): Black Ops peliä.
Peli ei enää sijoitu toiseen maailmansotaan kuten aiemmat osat vaan loikkaa kokonaan maailmansota genrestä vain astellakseen ansaan ja uuteen sotaan.
Ennakkoarviomme mukaan pelin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun puolenvälin tienoille, joten aseista ei ainakaan ole pulaa.

PELISAITIN ennakkokäsitys on myös se että pelin graafinen ilme, kuten myös ohjaus on parantunut. Aiemmissa pelisarjan peleissä tämä olikin jo kunnossa, joten PELISAITTI kiittää edelleen parannusta. Herkempi ja siistimpi ulkoasu/ohjaus on aina tervellut, vaikka parantamiseen ei olekkaan varaa.

Pelin juoni kulkee tuttuja kiskoja pitkin ja tämä tavarajuna ei pysähdy kaikilla pysäkeillä. Koko lasti kannetaan voittoon asti ja viimeinenkin killisilmä on lahdattava tieltä. Pelistä ei puutu tiukkoja pelihahmoja ja alpha-uroksia vaan ne ovat kaikki paikallaan.
PELISAITTI lähettääkin kiitoksensa tästä pelintekijöille kun selvittää keitä he ovat.

Onko Call of Duty: Black Ops sitten vuoden paras peli sotapeli? PELISAITTI ei usein ole väärässä ja uskoo että ainakin jatko-sota ratkaisee tämän.
Peliä odotellessa kannattaakin miettiä valintoja mitä tekee loppuvuoden rahoilla!

Metroid: Other M

PELISAITTI porskauttaa laserkanuunastaan jo kuukauden toisen arvostelun. Tällä kertaa toimituksemme 4-istuttava sohva on kiehtonut pelin pauloihin Nintendo Wiin uuden pelin Metroid: Other M:n joka on pelisaagan uusin osa.
Tässä siis Metroid: Other M arvostelu.

Metroidin pelitarina on jatkunut jo pitkälle yli kahden konsolin. Kukapa PELISAITIN toimituksesta ei muistaisi kun Prime-pelisarjan ensimmäinen osa saapui jo kuolleelle Nintendo Gamecubelle. Toki grafiikat voivat vieläkin naurattaa mutta peli loi juuren josta on uuden konsolin polven helppo kasvaa.
Metroid: Other M peli ilmestyikin uudelle Wii konsolille ja grafiikoiden päivityksen lisäksi on koko peli uusi.

Pelin (Other M) tarina alkaa siitä kun Seamus Metroid saa kutsun uuteen seikkailuun. Avaruusalus jolle Seamus asettuu on jo täynnä muitakin sotilaita, joten tilanne on päällä. Avaruusalus ei kuitenkaan ole mikään tyhjillään oleva romu koppa vaan sitä asuttaa monet nimettömät avaruusoliot ja he ei todellakaan ole kaikkein ystävällisimpiä.
Tästä alkaa peli joka ainakin on PELISAITIN mielestä varsin kelvokas.

Metroid: Other M ei ohjailulla liioittele vaan se hoituu Wiin omalla ohjaimella, vaan koukkuna on sivusta pito suunta jolloin wiimote pysyy paremmin kädessä. Napit ovatkin näin pelatessa peukalon alla ja aina tietää mitä painaa. PELISAITTI kuitenkin joutui välillä hakemaan oikeita komentoja sillä ne ovat sekavat.
Seamuksen robottinen puku ei ole normaali puku vaan se muuttuu palloksi ja se muuttuu siksi napilla A jne.

Pelin graafinen ilme on täyttä laatua, kaikki heijastuspinnat ja ikkuant pelissä ovat kuin vastaavan elämän oikeita ja muutenkin uskottavaa. Isot hirviöt todellakin näyttävät isoille hirviöille ja pelin puhe on englantia! PELISAITTI onkin otettu hienosta kieliasusta joka ei paljoa itseään selittele vaan luo oikean tunnelman lauseillaan.


Vaikka Nintendo Wii saakin huonoa mainetta olemalla erivärinen pelikonsoli kuin XBOX 360 ja PS3 (valkoinen) niin se ei haittaa pelien laatua. Ne ovat järjestäen onnistuneita ja epäonnistuineita aivan kuin muillakin konsoleilla.

Mafia 2

PELISAITTI on taas täällä ja järjestäytyneempänä kuin koskaan! Kuuntelemme omaa Godfatheriamme ja iskemme tappavilla iskuilla, jotka tuottavat suomen nettisivusto viidakon tappavimmat arvostelut. Jos yksikin erä suojelurahoistamme jää saamatta, voitte tuntea PELISAITIN luiset nyrkit pitkin italialaiskehoanne!
Tässä tulee PELISAITIN Mafia II arvostelu.

Mafia II pelissä ollaan jo toisissa maailmoissa. Harva lukijamme kenties muistaa aikaa jolloin peli tapahtuu, joten samalla tämä peli toimii loisteliaana historian tiedon kartuttajana.
Pelin aloitusvuotena toimii 1945 jolloin maailmalla oli sotaa ja rauhaa ei tunnettu. Päähenkilömme lähteekin sotaan ja saa sieltä kipinän Mafian perustamiseen. Kotona tilanne onkin täysin toinen kun toistakin toisemmat hahmot yrittävät puristaa rikolisuuden tielle.
On siis selvä asia mihin tämä aihio miehemme perustaa!

Pelissä (Mafia II) ohjataan miestä nimeltä Vito Andolini, joka on sisiliasta kotoisin mutta asuu nykyään New Yorkissa. Yhdysvaltojen talvat ovat kovia ja vankilarankaisi vie miehen Sisiliaan. Nämä hetket ovatkin pelin parasta antia ja PELISAITTI voikin melkein haistaa peston hajun.
Rikoksia tulee tehtyä myöhemminkin ja tässä astuu pelaaja (SINÄ tai PELISAITTI!) mukaan.
Oli kyseessä sitten timanttien vohkiminen tai autojen kähveltäminen, ei näiden teko tekemällä lopu. PELISAITTI kuitenkin huomauttaa että pelin tiirikoimisvinkkejä voi katsoa nenän vartta pitkin. Ainakaan PELISAITIN toimiston lukko ei auennut vinkeillä joita tosina tarjotaan, tästä siis miinus koska peli muuten toimii hienosti todenperäisellä linjauksella.

Mafia 2 (tai Mafia II) pelissä saa ampua, tätä tässä saakin tehdä. Tämä rautainen kaveri on aina mukanasi ja joskus jopa liikaakin. Onneksi sen voi piilottaa myös tai sillä voi tappaa poliisit sillä näin pääsee karkuun.
Viton tie onkin mutkikas ja tie huipulle rosoinen kaiken lisäksi. Onneksi vastaanottavainen ohjaus on omiaan tekemään pelistä merkkiteoksen kun pelejä vertaillaan ranking listalla.

Pelin kontrollit ovat kovin erilaiset kuin muissa peleissä ja PELISAITTI antaakin tästä pelin toisen miinuksen. PELISAITTI pelaa kymmeniä pelejä vuosittain ja yksi yhteneväinen ohjaustekniikka olisi kaikille parempi. Olemmekin lähettänee palautetta jo pelintekijälle (Anttilasta ostimme, heille laitoimme palautteen).

Graafinen ilme on mielekäs mutta kasvojn piirteet eivät tuo Italialaisuutta ilmi tarpeeksi. Myöskin käsien animaatio, etenkin vankilakohtauksessa oli huonoa.

Onneksi peli on tarinavetoinen ja sen vanavedessä kelpaa surffailla kuin rikollisliigan huipulla.
Tässä peli pääsee taas loistamaan ja maine on ansaittua koska peliä tehtiin kauan.
Näin ollen ottaen huomioon pelintekijöiden panoksen voi peliä pitää kovana.

Limbo

PELISAITTI on ruskettunut mukavasti kesän aikana, mutta siitäkin huolimatta on aika siirtyä takaisin toimiston sohvalle ja alkaa pelata uusia pelejä.
Vaikka pronssinruskea värimme onkin jo haalistumaan päin niin tämä peli laittaa värimaailman uusiksi. Kyseessä XBOX 360 pelikonsolin latauskanavalle julkaistu peli LIMBO ja tässä sen arvostelu, PELISAITTI.

Pelien hinnat (ainakin elokuussa 2010) ovat aika korkeita ja monet ihmiset eivät tämän takia pelaa. PELISAITTI on kuitenkin suosinut jo vuosia (olemme olleet markkinoiden lupaavin pelisivu jo toista vuotta) pelikonsolien latauspalveluja jotka joskus ovat pelien hintojen takia halpoja. Kaikki pelit eivät ole kovin hyvä ja aina jostain on karsittu (ohjaus?) mutta hiilikerroksen alta voi löytää timantin.

Onko peli nimeltä Limbo helmi? Ainakin sen saa XBOX 360 verkkopalvelusta joka antaa pelille jo ylimääräisen hehkun. Samasta verkkopaikasta on PELISAITTI ladannut mm. muitakin pelejä ja aina ollut hyvää. Mikä parasta, suurin osa näistä peleistä on myös Playstation 3:n lataussivulla.

Limbon asetelma on epämääräinen, mutta sen korvaa ankea visualinen ilme.
Pelissä ei ole pahemmin ääniä vaikka PELISAITIN toimituksen tv:stä (LCD 40") laittoikin äänet kovalle, silti puhetta ei kuulunut. Pelin alussa oli pelaaja vain pieni poika jonka tehtävä oli tarpoa eteenpäin nurmikossa, asetelema ei muuttunut myöhemminkään.
Limbossa joutuukin todella miettimään seuraavia askeleita sillä pelissä on mahdollista kuolla virheistä. PELISAITTI kuolikin aluksi monta kertaa mutta myöhemmin pelin edetessä emme tehneet päätöksiämme ja peli tuntuikin soljuvan eteenpäin.

Ohjaus on minimalistinen mutta kuitenkin ohjainta tarvitsee.
Pelin poika liikkuu kun häntä ohjaa ja nappeja painamalla on mahdollista nähdä tekojen seuraukset. Miinuksena kuitenkin hyppyjen pituus.

Koska ladattavat pelit ovat usein lyhyitä niin PELISAITTI kunnioittaa peliä lopettamalla myös tämän arvostelun nopeasti.
Kuitenkin on mainittava että PELISAITTI palaa pian asiaan.

Crackdown 2

Mitä saadaan kun yhdistetään laajat maastot, osaava grafiikka ja menevä touchi? Ei, vastaus ei ole PELISAITTI, vaikka meissäkin on monia edellä mainittuje osa-alueita.
Noilla aineksilla saa myös ekstra hyvän pelin jonka voi julkaista monille jalustoille, sekä antaa arvioitavaksi PELISAITIN omaan toimistoon.
Tässä siis Crackdown 2 arvostelu.

Crackdown 2 on jatko-osa mutta sitä ei pidä arvostella sellaisena, koska omat ansiot seisovat aina omalla tasollaan (tai tässä tapauksessa ne hyppäävät korkealle!). Sitä paitsi edes PELISAITTI ei ollut kuullut ensimmäisestä osasta mitään eikä tiedä edes sen nimeä, joten pelin voi aloittaa myös alusta. Toimituksemme kuitenkin on uransa aikana pelannut useita pelejä jotka on helppo hoitaa listaukseen ja tarkistaa jo pelatut pelit.

Pelin juoni on aloitteleville pelaajille kenties liian monimutkainen ja se on kerrottu vain englanniksi, mutta PELISAITTI on tämän kokenut kaiken aiemmin. Sen lisäksi juoni yllättää monineuvoisuudellaan paatuneemmankin pelaajan. Hahmotkin osaavat puhua tässä toisin kuin niin monessa vastaavassa pelissä.

Pelin graafinen ilme ei ole itseään kehuva, mutta harmittavan sarjakuvamainen. Pelin tunnelma on kuitenkin PELISAITIN mielestä tarpeeksi koukuttava että visuaalisuus ei pysty sitä musertamaan. PELISAITTI kuitenkin tahtoisi samanlaista panostusta peliin kuin on monissa muissa vastaavissa peleissä. Peli on kuitenkin sen verran ainutlaatuinen että tämäkin puute on ymmärrettävä.

Crackdown 2 pelin suurin mullistus pelirintamalla on sen ajatus että pelissä esiintyviä nimettömiä pallukoita voi kerätä ja niiden avulla ehostaa sankarin supervoimia. PELISAITTI saikin ensi-istumalta kaikki melkein kerättyä ja nyt pallukoita on jo 123 / 500 kerätty, pistäkääs paremmaksi!

Ohjaus on särmikästä ja jättää muokkaantumisen varan pelaajan peukaloille.
Molemmat tatit ovat käytössä mutta vain osan aikaa pelistä ja väliää PELISAITTI pystyikin ohjaamaan pelihahmo vain nappien voimalla sillä hahmo ampuu nappeja painamalla.
Toimiva kokonaisuus kruunasi tämänkin.

Kaiken kaikkiaan Crackdown 2 on peli jota PELISAITTIkin voi suositella, sillä tämä peli oli ilmainen toimituksellemme.

Naughty Bear

PELISAITTI (Suomen suurin ja kasvavin pelisivusto internetissä) ei ole mennnyt puiden keskelle lomalle, vaikka ilmat ovat hääppöiset ja nallet siellä ovat. Ei! PELISAITTI on toimituksensa sohvalla ja voisi jopa sanoa että olemme eksyneet konsoleiden metsään, sillä PELISAITIN toimituksessa on todella monta eri konsolia.
Yhdellä näistä konsoleilla seikkailee Nalle ja tässä tulee siis Naughty Bear arvostelu!

Sivustomme (PELISAITTI) on menneiden kuukausien aikana törmännyt toistakin toisempaan peliin ja ei näy peliryöpylle loppua. Postilaatikkoomme kulkeutuu tuon tuostakin yhä useampia arviokappaleita (normaali pelikappale joka on tarkoitettu arvioitavaksi by PELISAITTI) ja nyt tuli tämä peli.
Pelissä on tarinana kehyskertomus joka sitoo koko pelin tapahtumaketjun yhteen, pelin koukkuna on että nyt on hahmoina karhut. Onkin ihme että peli ei ota tästä mitään enempää irti, vaan pelintekijät ovat höyltyneet antamaan eläimille inhimillisiä piirteitä (tappaminen puukolla).

Naughty Bear pelissä on samat toiminnat niin PS3:lla ja Xboxillakin mutta silti ne toimivat.
Erilaiset haasteet antavat lisää pelaamista, mutta loppujen lopuksi vievät vain aikaa PELISAITIN toimituksen arvosteluajasta. Lyhyemmät pelit muutenkin ovat parempia yleensä.

Pelin graafinen ilme on värikäs mutta maanläheinen, se ei prameile liikaa ja kontrasti tasot tv:stä kannattaakin pitää aisoissa että nyanssit eivät katoa moskiittokohinaan. Renderöinti toimii, mutta ruudun päivitys takkuaa.
Melkolailla siis tuttua, mutta onneksi tälläkin rintamalla on ässä hihassa.

PELISAITTI on pelannut nyt Naughty Bearia jonkin aikaa ja tämän kokemuksen perusteella aiommekin palata pelin pariin myöhemmin. Mutta nyt PELISAITIN on aika kirjoittaa uutta teksitä.

Super Mario Galaxy 2

PELISAITTI ei ihan toisella galaksilla ole ollut, mutta pelien kanssa pelaaminen on silti vienyt niin paljon aikaa että putkimiehen uutta tulemista on saatu odottaa PELISAITILLE.
Kun vessa on taas saatu vetämään, onkin aika alkaa pelaamaan uutta Mario peliä, joka jatkaa kenties siitä mihin PELISAITIN edellinen Super Mario Galaxy arvostelu jäi!
Tässä on siis Super Mario Galaxy 2 arvostelu! PELISAITTI!

Super Mario Bros hahmo on ollut olemassa jo useammat pelit ja ei ole ihmekkään että myös PELISAITTI on pelannut lukuisia pelejä joissa tämä karvainen kaveri on seikkaillut. Viime vuonna ilmestynyt Super Mario Galaxy totaalisesti räjäytti potin ja heittikin koko pelialan uudellen painovoimalle, keikauttamalla tähtitieteelliset faktat kaikkien kosketeltaviksi Nintendo Wiin (Nintendo Corporationin oma konsoli) avulla.
Pelin syntyperänä voidaankin pitää japanilaista firmaa joka keksii pelit nintendolle.

Marion hypyt ovat aina tuntuneet kovin isoille, mutta astutetaanpa ne avaruuteen niin tuloksena onkin todellinen superloikka jolle edes PELISAITIN toimituksen supersohvalta loikkaaminen ei lyö vastuksia. Super Mario Galaxy 2:ssa voikin tuntea todella olevansa pää katossa ja vaaran tuntu on sen takia isompi.

Peli saa alkunsa kun Mario ilmestyy avaruuteen komennukselle jonka tarkoitus on saada Galaksi haltuun. Mukana on myös prinessa ja Bowser.
Pelin raamit ovat siis kohdillaan, mutta onko taulun maali kuivunut? PELISAITIN mielestä ei koska peliä voi muokata edelleen mieleisekseen koska se ei vain rajoitu muutamalle pelikentälle vaan Super Mario Galaxyssa on useita pelikenttiä!
PELISAITTI antaakin tästä syystä jo vuoden yritteliäisyys palkinnon pelille, jota monet odottivat kovasti jo viime vuonna.

Super Mario Galaxy 2 ohjaus tapahtuu nintendo wii konsolin omilla ohjaimilla joten molemmille käsille on tarvetta. Ei ole ihmekkään että PELISAITIN toimituksessa ranteet napsuu kun kapula kädessä heilutaan niin varomattomasti että joskus unohtaa olevansa suomen suurimman ja kasvavimman pelisivuston toimittaja.
Työn kuuluukin olla hauskaa!

Pelin graafinen ilme on asia josta monet PELISAITIN lukijat ovat kiinnostuneita.
Super Mario Galaxy 2 ei petä sillä alueella sillä pelissä todella on sitä, graafista ilmettä. Jokainen planeetta on kuin hengittävä kokonaisuus jonka herkkyyden voi aistia PELISAITIN toimituksen sohvalle asti. Viholliset ovat usein vaikeita tai ei, mutta kuitenkin ne on tapettava. Tämä antaa uudelleenpeluuarvoa jota niin moni muu peli kaipaa.

Kesän hittipeli? Super Mario saagan päätösosa? Kumpaankaan kysymykseen ei voi vastata kukaan, mutta PELISAITTI on silti vakuuttunut ja aistii suuria asioita sivustolleen.

ModNation Racers

PELISAITTI ei pysy maaliviivalla vaan painaa kaasun pohjaan ja jatkaa uudella kierroksella, sillä alan suurimmasti kasvavan pelisivuston on pysyttävä kärjessä ja ajanhermolla! PELISAITTI johtaa omien tilastojensa mukaan jo monia merkittäviä sivustoja, joten onkin aika jatkaa uudella vaihteella ja kaartaa loppusuoralle rallipelin tahdissa.
Tässä tulee ModNation Racers arvostelu!

Heti alkuun PELISAITTI haluaa tehdä asian selväksi lukijoille, ModNation Racers peli ei ole Mario Kart! Pelit toki voivat olla kovinkin samanlaisia ja niissä on sama juoni, mutta siitä huolimatta näin ei ole. Kuitenkin on syytä mainita että yhtymäkohtia löytyy niin paljon että PELISAITIN toimituskin ihmetteli yhdennäköisyyttä.

Molemmissa peleissä suuressa osassa on ajaminen, tämä ei ole tosin vuoden 2010 pelimarkkinoilla kovinkaan outoa autopeleissä. PELISAITTI pystyykin luettelemaan lukuisia eri pelejä joita pelaamalla pääsee ajamisen makuun. ModNation Racersin vahvuus onkin aivan muualla ja siitä seuraavaksi.

PELISAITTI alkoi pelaamaan ModNationia toimiston sohvalla ja ensiksi silmä jäi kiinni PELISAIITN toimituksen suureen pelivalikoimaan. Meidän peleistä voisikin kirjoittaa kokonaisen listan että se aukeaisi muille. Myös ModNation Racers pelin graafinen ilme oli aika kiva, mutta PELISAITTI ei ole vakuuttunut vain siitä.

Kisat pelissä (ModNation Racersissa) koostuvat ajokilpailuista joita ei tarvinne selittää. Kisan tarkoituksena on ajaa mahdollisimman hyvä sijoitus ja sijoittua kärjen joukkoon. PELISAITTI sijoittuikin usein aina kärkeen, mutta myös silloin tälläin jonon hännille koska tasa-arvoisuus on toimitukselle tärkeää. Näin ei nettipelissäkään saa ikävää mainetta.

PELISAITTI on kätevä käsistään, mutta pelin rataeditoija ei ole toimituksemme mieleen.
Sitä paitsi miksi meidän pitäisi alkaa tekemään muiden työtä koska ratoja tulee ilman PELISAITTIAKIN vaikka kuinka monta. Tästä huolimatta olemme luoneet jo tätä kirjoittaessa 63 rataa, mutta emme aio niitä julkaista.
Mahdollisuus on myös luoda oman näköisiä hahmoja ja saimmekin lihaksikkaan hahmon tehtyä. Kuitenkin PELISAITTI kritisoi liian tarkkoja hahmoja joita on luotu peliin, sillä niiden näkijät eivät välttämättä osaa itse tehdä vastaavanlaisia ja peli-into laskee tosin ei PELISAITIN.

Pelin vahvuus on vahvassa tunnelmassa joka on PELISAITIN toimistossa kun peliä pelaa sohvalla ja Full HD (40") televisiolla.
Kannattaa siis HDMI piuha kiinnittää vastaanottimeen että PELISAITIN toimituksen tunnelma välittyy kotisohvallekin.

Blur

Pelisaitti jatkaa musiikkipelirintamalla, kun kerran on nopeuteen päässyt. 90-luvun puolivälissä Britannian musiikkirintamalla käytiin jännittävä taisto, kun brittipopin kuninkuudesta kamppailivat Blur ja Oasis. Vastakkainasettelu oli lähinnä sikäläisen kärkkään musiikkimedian aikaansaannosta, mutta lähtivätpä bänditkin mukaan tuohon sanansäilän vispautukseen. Pahin buumi on ollut ohitse jo vuosikaudet, mutta hiljalleen on kuulunut uutisia taas Blurinkin aktivoitumisesta.

Paluuta juhlistetaan myös pelillä, jota pääsimme Pelisaitissa testaamaan. Nykyään näyttää musiikkipelien ihmeellisessä maailmassa olevan suosittuna käyttää alkuperäisversioiden sijaan vahvasti remixattuja kappaleita. Tässäkin saimme ottaa korvan käteen, jotta erotimme edes häiveitä Blurin suosituimmista hiteistä. Ilo oli kuitenkin huomata, että aiemmasta Guitar Hero -arvostelustamme on otettu onkeen! Nyt edettävä rata tosiaankin mutkittelee ja on paljon eläväisempi kuin Guitar Heroissa. Pienenä miinuksena tosin se, että pelin mukana ei kitaraa tullut, emmekä saaneet yhtäkään toimituksen kitaroista toimimaan pelin kanssa, joten pelikokemus jäi parhaimmillaankin vajaaksi. Tästä johtuen neljä tähteä tälle.

Red Dead Redemption

PELISAITTI on osoittanut jo aiemmin olevansa ajanhermolla ja sen yli, koska olemme jo ennakoineet lännenpeli Red Dead Redemptionin maineensa arvoiseksi. Nyt kuitenkin ahkeraan käyvä postiluukkumme sylki, kuin kuudesti laukeava revolveri, pelin aidon version sisään toimistoomme niin PELISAITTI saa tähyillä tähtäimensä kautta peliä tarkemmin!
Nyt siis lännenliivit päälle ja nahkasaappaat jalkaan, sillä nyt on vuorossa oikea Red Dead Redemption arvostelu!

PELISAITTI ei ole mikään täysin lainsuojaton vaikka usein rajarikollisen rajoilla kuljemmekin, mutta koska Suomen laissa ei ole mainintaa siitä että ei saisi kirjoittaa Suomen luetuimpia peliarvosteluja, niin olemme vielä vapaalla jalalla!
PELISAITTI pystyy siis samaistumaan pelin päähahmoon John Ashtoniin, joka ei ole ällistyttävän komea, mutta myös pelin sankari tai vihollinen.

Tarina vie PELISAITIN ja muut pelaajat 1800 luvun villiin länteen jolloin monet asiat olivat toisin. Asiat ei olleet kuin nykyään ja usein sai myös ase laulaa jos tielle astui.
Näistä asetelmista alkaa siis Red Dead Redemption jonka pelaamista PELISAITTI on odottanut jo viikkokaudet.
Pelin maastona toimii lähes tulkoon ja vain hiekka. Tämä toimii yllättävän hyvin annetuista resursseissa ja oikeaoppisesti myös hiekalla kuljetaan hevosella.

Pelimuotoja PELISAITTI laski löytyvän 3.
Näitä voi siis pelata koska haluaa ja nettipelin antamat mahdollisuudet ulottuvatkin usein jopa maapallon toiselle puolelle. Kuitenkin todellisen elämyksen saa irti vain itse pärjääämällä, sillä usein muilla ei ole samat ajatukset kuin esim: PELISAITIN toimituksella.
Yksinpelissä voikin kuvitella pelaavansa netissä, joten hahmojen repliikit ja naamanilmeet voi tulkita vaikka korealaisen kaverin sanoiksi, tämän takia koko nettipeli ei ole välttämättä edes tutustumisen arvoinen ja kaiken lisäksi villin lännen aikaan koko asiasta voi vaan unelmoida.

Graafinen puoli on kunnossa pelissä ja pelimoottori ei yski, se kehrää kuin vasta rasvattu holsteri sheriffin reidellä. Kasvojen renderöintiin on käytetty pelintekijöiden toimesta aikaa, koska muuten ei hahmoilla olisi päätä.

Peli voittaa heikkoutensa nokkelalle juonella ja erinomaisella pokerikädellä, mutta kompastuu välillä jalkoihinsa koska kantapään kannukset vaativat totuttelua.
PELISAITTI ei syö sanojaan vaan kehuu peliä edelleen.
Jiihaa!!

Prince of Persia The Forgotten Sands

Musiikkipelit ovat aina olleet lähellä Pelisaitin sisäisimpiä elimiä, vaikka sisällöllisesti ovatkin usein osoittautuneet joksikin vallan muuksi (Guitar Hero 3, Dance Dance Revolution, Korg DS). Nyt meitä vihdoinkin onnisti, sillä räystäänreunalta tipahtanut Prince of Persia The Forgotten Sands tarjoaa juuri sellaista musiikkipelin riemua kuin olemme toimistolla rytmikapuloita innolla yhteen lyöden odottaneetkin.

Pensselisetä villitsi viime vuonna ja samaa reseptiä koitetaan yhä väärentää farmaseutin vielä käydessä kuumana. Arabivillityksen uusi kuuma ja soittolistoilla ja myyntitilastoissa näkymätön hittimaakari on Prince of Persia, joka esittää omaan persoonalliseen tyyliinsä cover- eli kansiversioita Princen suurimmista musiikkikappaleista. Kuten nykyiseen monimediaympäristöön sopiikin, niin pelikin on jo aiheesta saatu markkinoille. Menestyksen pyörteissä on Persian Princellä jo kotokulmien hiekatkin päässeet unohtumaan ja siitä pelille paljon kertova nimi.

Varoituksen sana on paikallaan, sillä peli on vaikeustasoltaan huikea. Mitään helpottavia apuvälineitäkään (kuten mikrofoneja) ei mukana tule, vaan pelaajan on luotettava omien äänijänteidensä voimaan. Lisää haastetta tarjoaa se, että kappaleisen sanoja ei ruudulta näe. Tekijänoikeudellisista syistä (onkohan oikealle Princelle maksettu royalejakaan) myös tuttuja kappaleita on menty muokkaamaan melkoisesti, joten Princen tuotanto on parasta olla hyvin hallussa. Alun selvästi esikuvaansa jopa progevaikutteisemmasta musisoinnista olimme tunnistavinamme ainakin yhden yhtenevän nuotin iskusävelmä Sexy MF:stä, joten sitä koitimme parhaamme mukaan laulaa musiikin mukana. Laulelmointia ryyditetään kivan eksoottisilla animaatiolla, jotka tosin tovin kuluttua muuttuvat tylsän staattiseksi könötykseksi.

Musiikkipelirintamalla Prince of Persia The Forgotten Sands on kuin virkistävä tuulahdus keskellä hiekkamyrskyä, varma hitti ystävienkeskeisiin yhteisiin illanviettoihin. Neljä tähteä tälle.

Alan Wake

PELISAITTI sai käsiinsä maailman ensimmäisten sivustojen joukossa tiedon Alan Wake pelistä jo aiemmin. Nyt on suuri päivä lähellä ja pelikin saatiin PELISAITIN aina niin täyteen postilaatikkoon sisään, joten PELISAITTI testaakin nyt onko tämä, monella tavalla meidän sivustoa muistuttava peli, kaikkea sitä mitä te haluatte ja PELISAITTI on!
Tässä lävähtää ruutuun, kuin taskulampun kehä, Alan Wake Arvostelu!

Kun 5 vuotta sitten Alan Wake peli kerrottiin, niin PELISAITTI ei vielä ollut olemassa.
5 vuotta myöhemmin niin PELISAITTI kuin Alan Wakekin on kaikkien huulilla ja molempien uusia kuulumisia odottaa iso joukko innokkaita faneja.

Siinä missä me olemme pelitoimitus ja ansaitsemme leipämme kirjoittamisella, on Alan Wake pelin päähahmo myös kirjailija. Tämän takia tunnemmekin pelin edetessä enenevissä määrin sympatiaa Alania kohtaa, sillä vaikka me emme olekkaan ollut samassa asemassa kuin hän, me tunnemme silti miltä tuntuu olla liian suurien odotuksien uhri (kävijämäärä on useita tuhansia vuodessa!).

Peli saa alkunsa kun pelin laittaa XBOX 360 konsoliin!
Logon jälkeen onkin aika valita A-napilla että pelin haluaa aloittaa. Tämän jälkeen onkin aika unohtaa arki sillä pelin maailma herää eloon Full HD LCD (40") ruudulla!
Heti alkuun alkaa pelottamaan pelin luoma maailma joka ei ole tosiaan mikään sykkivä kaupunki. Alan Wake vie perheensä lomalle koska ei ole hyvä työssään. Tämän jälkeen vaimo raiskataan ja lapsetkin katoavat, joten heidät on pelastettava vihamielisiltä maaviljelijöiltä jotka ei pidä valosta.
PELISAITTI antaa pelin tarinalle täydet pisteet, mutta uskomme että se syvenee kunhan vain pelaamisen makuun pääsee.

Ohjaus on responsiivinen mutta ei kuitenkaan ylitse vuotava.
Monet asiat voi peleissä tehdä väärin, mutta PELISAITTI silti arvostaa kaikkia elementtejä mitä peleissä on koska joku on ne tehnyt työkseen ja heissä on pelialan tulevaisuus!
Nytkin on tärkeää pelissä huomata ajoissa viholliset ja se tapahtuu ohjaamalla Alan Wake hahmo heidän luokse ja tappaa ne.
PELISAITTI ei keksi viime vuosilta peliä jossa ihmisen tappaminen on ollut yhtä perusteltua kuin Alan Wakessa, mutta tämä ei välttämättä ole huono asia.

Graafinen ilme on aihe josta voisi kirjoittaa kirjoja ja tässä asiassa Alan Wake ei häviä edes parhaimmille. Päähahmo on todellakin aidon näköinen (PELISAITTI on nähnyt kuvan näyttelijästä!) . Myös metsä jossa pelihahmo liikkuu tuo mieleen kosteat rämeiköt joihin PELISAITTIKIN tykkää joskus karata koska toimituksemme hektinen tahti on liikaa välillä kaikille.
Pelien ilme voi joskus saturoitua liikaa, mutta se voi olla syytä meidän LCD television (Sony) asetuksista, kuitenkin liikesumeus ei ole liian häikäisevää vaikka peli pimeässä tapahtuukin.
Renderöinti on aina meidän PELISAITIN nipotuksen kohde mutta tällä kertaa sen sai ohitettua kun sääti television katselukulmaa, joten sille täydet pisteet.

Vuosi 2010 on ollut pelialalle ja PELISAITILLE kiireistä aikaa, mutta ALAN WAKEN kaltaiset pelit voivat olla sen pelastus. Kuitenkin on tärkeää muistaa että subjektiivinen kantamme on vielä työn alla, mutta tässä vaiheessa voimmekin kehua peliä sillä PELISAITTI ei ole saanut mainettaan kehumalla.

Metro 2033

PELISAITTI jyskyttää eteenpäin kuin höyryveturi ja tuskin edes pysäkeillä ehdimme pysähtymään, sillä määränpäänä olla Suomen Suosituin PELISAITTI!
Matkan pää siintää jo kauempana joten ei muuta kuin hypätkää mukaan PELISAITIN kyytiin, tällä matkalla on hyvä tarjoilu ja tiedon jano peleistä sammutetaan heti kun pääsemme irti laiturista!
Tässä tulee maanalaisiin junatunneleihin sijoittuva peli METRO 2033 arvostelu!

Metro 2033 on avannut uusia ovia pelinkehittäjille, sillä suosittu pelialusta XBOX360 on ottanut tämän pelin valikoimiinsa vaikka se on tehty venäjällä! PELISAITTI uskookin että tämä entinen suuri valta on tulevina vuosina myrskyinen pelirintamalla ja PELISAITTI toivottavaa tekijät tervetulleeksi.

Metro 2033 on myös siitä erikoinen teos että pelin kielen lisäksi, myös se perustuu venäjänkieliseen teokseen joka kantaa samaa nimeä kuin peli (Metro 2033). Harvemmin pelatessa voikaan sanoa että peli perustuu kirjaan, mutta nyt sekin on nähty!

Tarina sijoittuu tulevaisuuteen jossa venäjänkielinen kansa on muuttanut maan alle ja sinun tehtävä on pelastaa heidät. Seikkailun tuntu on vahva, roolihahmot vahvoja ja aseistus haisee lyijylle! Kaikki elementit on siis kohdallaan joten joukkoon vain hieman hiivaa (pelattavuus) niin tämä pettuleipätaikina kohoaa kuin PELISAITTI uuteen suosioon!

Pelinilme on ehkä tumma, mutta sen ymmärtää sillä peli tapahtuu pimeissä käytävissä ja virheen voi aina korjata television asetuksilla (contract + brightness)! Välillä toki tulee valoa ties mistä mutta näitä hetkiä ei aina riitä kaikille.

Peli kompastelee ohjauksen kanssa joka vaatii tutustumista, eikä vain ainoastaan sen takia että PELISAITIN Toimitus on tottunut PS3:n SixSaxis ohjaimeen.

Näiden sanojen jälkeen on kuitenkin helppo nähdä monia syitä miksi peli kannattaa ostaa.

(testattu xbox360 versio)

ENNAKKOARVIO: Red Dead Redemption

PELISAITTI

tekee

etukäteen

ennakkoarvion

yhdestä kevään

suurimmasta hitistä

pelikonsolipelirintamalla.

Clint Eastwood, siinä on hieno mies, harva, mutta aika moni muistaa tämän miehen seikkailemassa jossain Amerikassa 1800-luvulla asusteenaan matto, jossa kolo päätä varten. Mutta siellä se seikkaili ainakin kolme kertaa. Myöhemminkin Clint Eastwood meni takaisin villiin länteen ja puki maton pään päälleen, paitsi että pari kertaa oli poliisina nykyajassa siinä välissä, mutta se annettaneen hänelle anteeksi.

Charles Bronson, siinä toinen hieno mies joka soitti huuliharppua eikä puhunut paljoa. Myös Charles oli monesti Amerikassa 1800-luvulla ja moni muistaa hänet – tuon hiljaisen ja jurottavan viiskivallun, joka on nopeampi kuin moni muu länkkärityyppi.

Kevin Costner, Robert Duvall, Brad Pitt, Lee VanCleef, Yul Brynner, Emilio Estevez, Kiefer Sutherland, Dustin Hoffman - siinä on myös monta kovaa cowboyta.

Pelintekoyritys Rockstar on myös äkännyt, että kun noin moni kuuluisa ihminen on joskus ollut 1800-luvun Amerikassa, niin sinä, PELISAITIN lukija, tahtoisit sinne myös! Kohta se on mahdollista, koska Rockstar on ihan juuri julkaisemassa pelin, jossa ollaan cowboy, juurikin tuolla 1800-luvun Amerikassa ja SINÄ voit olla juuri se cowboy!

PELISAITIN toimitus on katsellut pelin kuvia internetistä, ja voi pojat!! - Peli todellakin näyttää 1800-luvun Amerikalta. Kuvissa näkyy mm. hiekka-aavikkoa, jossa kasvaa kaktuksia. Yhdessä kuvassa näkyy kanjoni, jossa voin kuvitella olevan jännittävä väijytys. Myös postivaunut on peliin renderoitu, joten silläkin rintamalla on pyritty täydelliseen autenttisuuteen.
Koska me PELISAITISSA teemme perusteellista jälkeä, niin voimme paljastaa että pelissä on käytössä myös erilaisia aseita. Internet-kuvia kovasti tutkien, voimme sanoa olevamme täysin varmoja että pelaajalla on käytössään ainakin revolveri, kivääri ja dynamiittia. Toivomme myös teidän takianne hyvät lukijat että käytössä olisi Catling-konekivääri ja haulikko. Itse asiassa laitoimme PELISAITIN puolesta rockstarille terveisiä tästä, että näitä kaivataan, toivottavasti palautteemme ja huomioidaan ja näin nämäkin aseet löytyvät lopullisesta pelistä.

Etukäteen arvioituna saattaa olla että tässä on vuoden ehkä toisiksi paras peli!

Arvosanat annetaan seuraavasti:

Grafiikka: 9½/10

Äänet 9/10(demoista kuunneltuna)
Pelattavuus: ei arvioitu

Yhteisarvosna: 9,75 pistettä

Just Cause 2

PELISAITTI ei vaan saa tarpeekseen pelimaailman uusista peleistä. Juuri kun on saanut revittyä Jumalilta suolet pihalle, onkin aika siirtyä viidakkoon tappamaan ja tuhoamaan. PELISAITTI ei kuitenkaan pelaa vaan pelaamisen ilosta vaan koetta muistaa aina myös tuoda teille lukijoille pelaamisen ilon tektissään.
Tässä siis Just Cause 2 arvostelu.

PELISAITTI ei ole matkustellut kovinkaan paljoa, mutta varmaa on että kun matkalippurahat saadaan kasaan niin kohteena on Panaun saari. Siellä tuntuu olevan omat lajinsa kun jutellaan lomanvietosta ja PELISAITIN kokemuksella yksi jos toinenkin kärsii kunhan aseen saa vain käsiinsä.
Samoin ajattelee pelin sankari John Rodriquez joka jo toistamiseen joutuu kavalaan käänteiden kulkuun, sillä peli Just Cause 2 on jatko-osa!

Siinä missä pelisarjan ensimmäinen osa oli melko lailla aika paljon räiskintä painoitteinen on jatko-osa myös sitä. Tällä kertaa toki pelin visuaalinen ilme on hoonattu terävämmäksi ja tekstuuripinnat ovat saaneet uuden käsittelyn graafikon kynästä. Nyt ei tarvitse enää miettiä että kuinka paljon on tarve ampua sillä vastauksen näkee jo ennen napin painallusta!
Hauskaa siis lienee ei vain huumeparonin kätyreillä, mutta myös pelin sankarilla .. PELAAJALLA ITSELLÄÄN!

Pelissä ei tarvitse paljoa miettiä mihin menee sillä kaikki vastaan tuleva on tapettavissa. Eläinten vähyydestä toki voi antaa jo pienen miinuksen, sillä peli jäljittelee oikeaa elämää mutta unohti tämän aspektin.
Pelin juoni on silti aukoton ja ei jätä aihetta epäilylle. Tässä on varmasti vuoden palkintogaalan kovin yllättäjä!

PELISAITTI haluaa kiittää erikseen pelin mainiota tunnelmaa joka välittyy FullHD televisiosta (LCD 40") välittömästi kotisohvalle tai sen äärelle. Ei siis tarvitse enää pelata yksin sillä tämä peli vetää sivustakatsojatkin mukaansa.

Just Cause 2 lienee vuoden peli, mutta liikaa emme hehkuta.

Peliä voi ostaa sekä PS3:lle että Xbox360:lle josta irtoaa vielä yksi lisäpiste!

TOP3 - ärsyttävimmät pelien alkuhässäkät

PELISAITIn toimitus jos joku on pelannut aika montaa erilaista peliä. Se on niin että uuden pelin tuoma vatsaa kipristävä jännitys ja into ovat kuitenkin aivan liian usein tuottaneet hirveän pettymyksen. Ihan liian usein nykyaikaisessa pelissä on turhan monta valikkoa, vipua, säätöä, alkudemoa ja muuta ihmejuttua ennen kuin peliin pääsee mukaan. Senpä takia PELISAITTI onkin arvostellut viimeaikojen rasittavimmat pelien alkuhässäkät, tai ainakin ne mitä nyt ihan heti tuli mieleen.

3. Wii Fit

Lienee monelle nintendon ystävälle tai laiheliinille yllätys että tälle listalle päässyt on nintendon peli, mutta näin on ja sille on painavat syynsä. Pelissähän pääsee varsin mallikkaasti pelaamaan pikkupelejä, ilman mitään typerää valikkohässäkköitä - Mutta auta armias jos pelaaja aloittaa uramoodiin. Pelaajan pitää syöttää ikänsä, pituutensa, kuunnella pimpelipom ääniä ja vikinää, painaa nappeja, tehdä temppuja ja peli jopa mittaa pelaajan painon. Loppujen lopuksi se antaa tyrmäävän wii fit-agen, joka harvoin, jos koskaan on kovin ruusuista luettavaa. Koko homma on ärsyttävää pakkopulla, napin painallusta ja odottelua. Eikö peli voisi pyytää pelaajaan nousemaan laudalla ja kertomaan nimensä? Minuuttitolkulla kestävä alkupimputus on rasittavaa ja turhanpäiväistä. Onneksi sen joutuu kokemaan vain kerran.

2. Assassin's CreedEi liene yllätys monellekkaan, että Assassin's Creedin nimi on listalla. Alun typerä juonenkehitys (menneisyyskone tulevaisuudessa) kaikkinen turhanpäiväisine animaatioineen ja harjoitteluineen on sen verran puuduttavaa niin pelaajalle kuin pelaajan kaverille, että en tiedä moni, mutta varmasti aika moni on lopettanut koko salamurhaamisen venetsiassa ennen kuin se alkoi. Itsekkin meinasin. Miksi en saanut vain painaa play ja alkaa pelaamaan? Miksi? Miiksii??


1. FAllout
Hieno peli, vuoden peli – niin sanotaan monessa paikkaa, ainakin pelin takannessa, lehtimainoksessa ja kaupan seinän mainoksessa. Harmi etten päässyt kokemaan moista. Aloitin pelin, synnyin, kasvatin parran. Meni hetki – Täytin vuoden. Meni toinen hetki – Täytin 10 vuotta, siihen se sitten jäikin, en päässyt 10 v syntymäpäiviltä pois. En pysty keksimään ärsyttävämpää alkuhässäkkää – Pelaaja pakotetaan viettämään 10 vuotuissyntymäpäiviä, jotka ovat helvetin tylsät. Pahinta tässä kaikessa on se, etten ole keksinyt miten niistä synttäreistä pääsee pois. Kolmannella kerralla jäädessäni jumiin synttäribileisiin päätin että tämä on tässä.

God of War 3

PELISAITTI taisi haaveilla pelikonsoleista historian tunneilla sillä Kreikan myyttiset hahmot eivät ole toimituksen tiedossa. Silti pelimaailma on onnistunut sivistämään PELISAITTIAKIN niin että nyt jo tiedämme mitä pitää tehdä jos joskus joutuu tukka nuottasille taivaan isän kanssa.
Tässä on meidän arvostelu pelistä GOD OF WAR 3.

Peli alkaa hienolla jaksolla jossa pelin sankari Krakatau on ratsastamassa isolla kivihahmolla.
Tämän jälkeen peli onkin yhä juhlaa.
Jo ensi metrit kertovat pelaajalle että nyt ei olla enää tekemisissä normaalien hahmojen kanssa vaikka moni hahmo onkin ihmisen näköinen. Jatkossa toivommekin että näkisimme yhtä hienoja nyansseja muissakin peleissä.

God of War pelisarja on jatkunut jo jonkin aikaa ja onkin sääli että pelin aiemmat osat eivät ole niin hienoja grafiikaltaan kuin uusin osa. PELISAITTI ei ole vain kauniin silmäkarkin perässä, mutta toivoo kuitenkin että ulkoasu on kuitenkin ehostettu. Tämä on vain kohteliasta pelaajaa kohtaa joka pelaa peliä.
Osaksi aiempien osien huonomman graafisen ilmeen selittää se että ne ovat ilmestyneet jo muutama vuosi sitten, eikä ne ole julkaistu Playstation 3:lle.

Pelin aseista voisi puhua varmasti kovastikin, mutta PELISAITTI ei kovasti näihin kiinnittänyt huomiota sillä aseiden vaihtaminen kamppailun aikana katkaisee pelaajan älyn kun joutuu katsomaan ohjaimen nappeja. Tulevaisuudessa soisikin että komennot olisi helpommat, sillä tämmöinen seikka ei ole kaikkien mieleen.
Kuitenkin ne aseet jotka ruudulla nähdään ovat teräviä.
Fyysinen mallinnus oli myös hyvin esillä joissain kohdin.

Pelin kesto on suunniteltu niin että peliä voi pelata pienissä erissä. Jokaisella vaiheella on myös oma nimi että voi tarkistaa mitä kohtaa nyt pelaa. Sääli että nuo nimet ovat kuitenkin kovin hankalia lausuttavia joillekin. PELISAITTI kuitenkin on sen verran pelejä pelannut että vaikeimmat kreikkalais-englantilaiset nimet jäivät päähän.

God of War 3 ei ole pelisarjan kolmas peli vaikka nimestä voisikin niin päätellä.
Pelisarjan muiden osien nimet löytyy helposti internetistä.

GOD OF WAR 3 oli toki hieno peli, mutta sen kaltaisia voisi nähdä enemmänkin.
Ei ole järkeä tarjoilla vain maistiaisia kuin cocktail-tikut on loppuneet kesken.
PELISAITTI kaikesta huolimatta pelasi pelin läpi ja samalla ansaitsimme toimituksen peliprofiilille 500. Trophyn (lienee suomen ennätys!).

(Testattu PS3 versio)

Heavy Rain

Morgan Freeman on aikamme suuria näyttelijöitä. Jo päiväkerhossa nuori Morgan kiinnitti kykyjenetsijöiden huomion esittämällä joulu- ja kevätjuhlien näytelmissä elämänkokemuksen karaisemaa vanhaa viisasta miestä. Noista ajoista lähtien vanhan viisaan miehen tarpeen yllättäessä ovatkin elokuvantekijät osanneet aina kääntyä Morganin puoleen. Myös Pelisaitti pitää Freemania suuressa arvossa ja siksi vuorossa onkin Heavy Rain -arvostelu.

Yksi Morganin kiitellyimmistä ja arvostetuimmista päätöistä on vuonna 1998 valmistunut pakahduttavan jännittävä draamatrilleri Kova sade (Hard Rain), johon syystäkin myös peliteollisuus vihdoin kohdisti katseensa rahankuvat setelipapereissaan. Säästetty on kuitenkin nyt väärässä paikassa. Lisenssipelejä varten elokuvastudiot myyvät eritasoisia lisenssejä ja nyt ahne pelistudio on mennyt ostamaan lähinnä kehittyvien maiden pelintekijöille tarkoitetun Starter-tason lisenssin.

Kyseisen lisenssin avulla saa kyllä tehdä pelin, mutta se ei sisällä oikeutta elokuvan nimen, juonen tai henkilöhahmojen käyttöön. Niinpä Heavy Rain ei sisällä mitään Hard Rainista tuttua, ja onkin varmasti suuri pettymys elokuvan ystäville. Eniten pettyvät kuitenkin Freemanin fanaattisimmat fanit (Frekkiet tai Frekkerit), jotka eivät pelissä pääse kuulemaan edes Freemanin jo kuolemattomaksi tunnuslauseeksi noussutta ja jokaisessa elokuvassaan toistuvaa "I am not a number, I am Morgan Freeman!" -tokaisua.

Yksi huonoimmista lisenssipeleistä, mutta Morgan Freemanin ansiosta tälle neljä tähteä.

Bioshock 2

Salamapalloja, ovelia aseita, sähköiskuja .. Kaikki täysin normaalia arkea PELISAITIN toimituksessa! .. NOT! :D
PELISAITTI on jatkanut hiitolomaansa tutustumalla uutuspeleihin ja ihastelemalla sivujen käyntilukemia, voikin sanoa että PELISAITTI on säilyttänyt paikkansa vuoden 2010 kovimpien pelisivujen joukossa!
Eniten pelitunteja on toimituksessa kuluttanut lukuisat pelit, joita ei ole malttanut lopettaa kesken pelin. Toiset pelit taas eivät olleet PELISAITIN arvosteluasteikon mukaisia.
Kumpaan näistä kuuluu Bioshock 2? Lue arvostelumme niin ehkä ymmärrät!

Jo ensimmäisen Bioshock pelin aikoihin oli PELISAITTI monien pelaajien huulilla. Mikä on tämä uusi ja kiinnostava pelisivusto joka osaa kertoa peleistä kuin tyhjää vaan? oli kysymys monien huulilla jo tuolloin.
Siitäkin on aikaa ja nyt on jo Bioshock 2 pelin aika.

Pelin tarina on sanalla sanoen sekavan kiehtova, mutta kuitenkin säilyttäen kotoisuuden tunteen. Ensimmäisen pelin tutut elementit on viety uudelle asteikolle ja kaikki on skaalautunut yhdellä pykälällä ylöspäin kuten jatko-osissa kuuluukin. PELISAITTI antaakin tälle tasaiselle suoritukselle täyden laidan hyväksyntää.

Pelinhahmot tuntuvat olevan samanlaisia kuin ensimmäisen osan, mutta lopullista varmuutta ei PELISAITTI asialle saanut edes internetistä. Kuitenkin on todettava että edelleen vanha musiikki on ärsyttävää ja sitä kuulee joka vaiheessa.
Myös automaatit tekevät pelissä paluun ja ne on mahdollista käyttää hyväkseen. Ei siis kannata olla keräämättä rahaa kun sitä pelissä tarjotaan, kuten PELISAITTI teki ensimmäisellä kertaa.

Pelin äänisuunnittelu on jaettu ilmeisesti monelle eri tiimill. Tämän takia pelissä äänet kuuluvatkin monesta eri suunnasta ja luovat tunnelmaa. PELISAITIN 40" Full HD televisio toisti äänet erittäin hyvin, mutta ääniä piti pitää melko kovalla että koko huone sillä täyttyi.
Ei silti, tästäkin syystä eräskin pomppasi pari kertaa sohvalta kun ase laukesi :D

Pelin ehdoton vahvuus on sen sokkeloinen tarina ja kartta, jonka sisään voi tunkeutua, mutta sieltä nouseminen ei käykkään niin helpolla. Välilä voi kolauttaa päänsä joko liian matalaan kattoon tai sitten joku pelin lukuisista viholaisista voi tappaa. Kannattaa siis todella olla hanakka aseen kanssa jos mielii pelin viimeisille vaiheille, jonne PELISAITTI ei ole vielä päässyt koska peli on yllättävän vaikea meillekin.

Pelin graafinen puoli on kunnossa ja ruudun päivitys hoituu erinomaisesti (syynä toki voi olla myös HDMI johto joka antaa täydellistä kuvaa?).
Ohjain ei ole enää outo ja moni muukin asia toimii yhä vain paremmin.
Mutta se tekniikasta.

Bioshock 2 on peli jota ei voi pelata aina kun voi, mutta kun tilaisuus tulee niin pitäkää kiinni hatuistanne, sillä tämän pelin kanssa ei tyttöystävää saa hankittua :D

(testattu konsoliversio)

Mass Effect 2

PELISAITTI on jatkanut huimaa nousukiitoaan ja G-voimat eivät riitä laskemaan PELISAITIN suosiota kun kohoamme lailla avaruusraketin korkeuksiin. Näinkin korkealta voi PELISAITTI kertoa että pelirintama aiheuttaa äkillisiä pelihimoja ja pelinvalmistajien lompakkonyörien löyhentymistä. Kyllä, PELISAITTI ennustaa että vuosi 2010 on pelirintamalla menestyksekäs myös PELISAITILLE.
Menestyksekkään pelivuoden on jo aloittanut Mass Effect 2 joka on jatkumoa edelliselle osalle jota ei ole arvosteltu PELISAITILLA.
Tästä huolimatta tässä on Mass Effect 2 arvostelu!

Kaukaisessa avaruudessa on asiat kehittyneemmät kuin muualla. Parin sadan vuoden päästä ei voi olla varma että onko PELISAITTI enää olemassa, mutta yrityksemme on kova.
Pelin tapahtumat sijoittuvat myös tulevaisuuteen jotain kaikki ominaiset elementit hyvään tarinaan on olemassa. Myös pelinkulussa on koukku heti alussa kun avaruuslennolla ollut alus joutuu äkillisen hyökkäyksen kohteeksi ja loppu onkin pelaajan käsissä.

Mass Effect ei siis turhia tunnustele vaan vie suoraan pelaajan sinne minne on tarkoitus (ei kylläkään PELISAITIN kotisivulle). Kotoisaa tunnelmaa lisää myös se että pelissä ilmeisesti on samat komennot kuin edellisessä osassa, jota PELISAITTI ei ole kerinnyt pelata.
Tästäkin huolimatta voi olla että PS3:lla pelaajat eivät heti totu tähän näppäinjärjestelyyn.
Kuitenkin on muistettava että nämä eroavaisuudet selittyy sillä että konsolit on rakentanut eri yhtiö.

Pelin viholliset ovat moninaisia ja ilahduttavasti myös heidän mallinnettu ulkonäkö on osattu skaalauttaa pelin vaikeustason mukaan. Mass Effect 2 on siis onnistunut luomaan todella hienosti maailman jonkalaista pelimaailma on kaivannut, mutta onneksi ei liikaan kikkailuun olla suistuttu.
Sama pätee graafiseen ilmeseen, josta ei voi (avaruus)nokkaa koputtaa (edes PELISAITIN 40" LCD ei osannut näyttää virheitä kuvassa!).

Mass Effect 2 on parantanut siitä mihin edellinen osa jäi ja tämän tietää etenkin ne jotka ovat tutustuneet pelisarjan ensimmäiseen osaan.
Pelin loistoa ei poista sen hieno ilmekkään ja jos jotain niin tämä vain lisää himoa päästä avaruusseikkailemaan.

(Testattu XBOX360 versio)