PELISAITTI porskauttaa laserkanuunastaan jo kuukauden toisen arvostelun. Tällä kertaa toimituksemme 4-istuttava sohva on kiehtonut pelin pauloihin Nintendo Wiin uuden pelin Metroid: Other M:n joka on pelisaagan uusin osa.
Tässä siis Metroid: Other M arvostelu.
Metroidin pelitarina on jatkunut jo pitkälle yli kahden konsolin. Kukapa PELISAITIN toimituksesta ei muistaisi kun Prime-pelisarjan ensimmäinen osa saapui jo kuolleelle Nintendo Gamecubelle. Toki grafiikat voivat vieläkin naurattaa mutta peli loi juuren josta on uuden konsolin polven helppo kasvaa.
Metroid: Other M peli ilmestyikin uudelle Wii konsolille ja grafiikoiden päivityksen lisäksi on koko peli uusi.
Pelin (Other M) tarina alkaa siitä kun Seamus Metroid saa kutsun uuteen seikkailuun. Avaruusalus jolle Seamus asettuu on jo täynnä muitakin sotilaita, joten tilanne on päällä. Avaruusalus ei kuitenkaan ole mikään tyhjillään oleva romu koppa vaan sitä asuttaa monet nimettömät avaruusoliot ja he ei todellakaan ole kaikkein ystävällisimpiä.
Tästä alkaa peli joka ainakin on PELISAITIN mielestä varsin kelvokas.
Metroid: Other M ei ohjailulla liioittele vaan se hoituu Wiin omalla ohjaimella, vaan koukkuna on sivusta pito suunta jolloin wiimote pysyy paremmin kädessä. Napit ovatkin näin pelatessa peukalon alla ja aina tietää mitä painaa. PELISAITTI kuitenkin joutui välillä hakemaan oikeita komentoja sillä ne ovat sekavat.
Seamuksen robottinen puku ei ole normaali puku vaan se muuttuu palloksi ja se muuttuu siksi napilla A jne.
Pelin graafinen ilme on täyttä laatua, kaikki heijastuspinnat ja ikkuant pelissä ovat kuin vastaavan elämän oikeita ja muutenkin uskottavaa. Isot hirviöt todellakin näyttävät isoille hirviöille ja pelin puhe on englantia! PELISAITTI onkin otettu hienosta kieliasusta joka ei paljoa itseään selittele vaan luo oikean tunnelman lauseillaan.
Vaikka Nintendo Wii saakin huonoa mainetta olemalla erivärinen pelikonsoli kuin XBOX 360 ja PS3 (valkoinen) niin se ei haittaa pelien laatua. Ne ovat järjestäen onnistuneita ja epäonnistuineita aivan kuin muillakin konsoleilla.

Charles Bronson, siinä toinen hieno mies joka soitti huuliharppua eikä puhunut paljoa. Myös Charles oli monesti Amerikassa 1800-luvulla ja moni muistaa hänet – tuon hiljaisen ja jurottavan viiskivallun, joka on nopeampi kuin moni muu länkkärityyppi. 







Hieno peli, vuoden peli – niin sanotaan monessa paikkaa, ainakin pelin takannessa, lehtimainoksessa ja kaupan seinän mainoksessa. Harmi etten päässyt kokemaan moista. Aloitin pelin, synnyin, kasvatin parran. Meni hetki – Täytin vuoden. Meni toinen hetki – Täytin 10 vuotta, siihen se sitten jäikin, en päässyt 10 v syntymäpäiviltä pois. En pysty keksimään ärsyttävämpää alkuhässäkkää – Pelaaja pakotetaan viettämään 10 vuotuissyntymäpäiviä, jotka ovat helvetin tylsät. Pahinta tässä kaikessa on se, etten ole keksinyt miten niistä synttäreistä pääsee pois. Kolmannella kerralla jäädessäni jumiin synttäribileisiin päätin että tämä on tässä.