Uncharted 3: Drake's Deception

Tervetuloa seikkailumatkalle pelikonsolipelien ihmeelliseen maailmaan. Tämä maailma jossa myös PELISAITTI (suomen luetuin independenttinen pelisivusto) asustaa ei mikään ole sitä miltä näyttää ja seikkailu on aina ilmassa.
Samaan maailmaan sijoittuu myös Uncharted-pelisarjan viimeisin osa josta aiemmin ilmestyi aiempia osia. Nyt vuorossa on kolmas osa (Uncharted 3) joten tässä tulee Uncharted 3: Drake's Deception arvostelu.

Ennen kuin alatte lukemaan alla olevaa arviotekstiä, kannattaa lukea aiemman osan (Uncharted 2:Among Thieves) arvio PELISAITTI-sivulta.

On kuuma, on todella kuuma .. näin ainakin voi kuvitella olevan Uncharted 3 pelin kansikuvasta. Onkin siis syytä asettua kuumaan asentomoodiin ja iskeä pelilevy sisään PS3 konsoliin.
Pelikone (sonyn oma ps3) tuskin kaartaa ja osuu hiekkaan, kuten lentokone kansikuvassa mutta dual shockia joudut ja pitääkin pitää tiukasti hyppysissä.

Pelin tapahtumat sijoittuvat aikakauteen ja kaupunkiin jota tuskin on olemassa, tämä on jo ensimmäinen aspekti johon pelissä voi uppotua. Uncharted 3 antaa pelaajalle mahdollisuuden olla kuka vaan ja missä vaan ja elää vaarassa. Pelissä käydään myös Ranskassa.
Lukuisat linnat ja kujat tulevat tutuiksi kun pelin (uncharted 3) pääsankari Nathan "John" Drake on taas matkalla! Mukana on myös vanha kaveri ja nainen.
Koko pelin kimurantti juoni käpertyy sormukseen (viittaus Taru Sormusten Herraan?) joka on on ollut ja aina ollut Nathanin kaulalla. PELISAITIN arviosohvan väki heltyikin filosofisiin pohdintoihin tästä koukusta .. kenties meillä kaikilla on oma sormus kaulalla.

Vaikka peli (uncharted 3) antaa ajateltavan aihetta, tarjoaa se myös pelattavaa. Pelillä jatkuvasti vilisee erilaisia tapahtumia jotka nopeaan tahtiin vievät tapahtumia eteenpäin.
Meno ei ole aina verkkaista, mutta hitaudellekin on aikansa. PELISAITTI onnistuikin pelaamaan pelin aika nopeasti läpi.
Hahmojen mallinuksen huomioon ottaen, peli on yllättävän ehjä ja suurempia juoniaukkoja ei löytynyt. Dialogin aikana myös peli näyttää suomalaista tekstiä alalaidassa, joten pelaaja voi tosissaan päättää kumpaan keskittyy.

Graafinen ilme ei ole ja on parasta mitä on nähty, mutta voittaa silti lukuisat kanssa tittelin haltijat. Olit sitten polygoni-metsässä tai bittien suojassa tähtitaivaan alla, voi ruudulta aina bongata virheitä. Nämä virheet tuskin haittaavat ketään koska peli kuitenkin on onnistunut viemään huomion muualle. Etenkin ampumiskohtauksissa voi ja kannattaakin olla tarkkana, muuten pelihahmo kuolee.

Responsiivinen ohjaus tottelee mainiosti Dual shock-ohjainta ja sen nappeja. Pelin (Uncharted 3) aikana ruudulla tulee usein tilanteita jolloin nappeja pitää painaa mahdollisimman hyvissä ajoin, sillä tässäkin epäonnistuessa voi käydä pelissä huonosti. Kuitenkin PS3:n ohjain toimii kuten pitää ja on langaton. Nappien järjestys on paikallaan.

Uncharted 3: Drake's Deception on mainio peli ollakseen jo kolmas peli.
PELISAITIN hyllyssä tämä ei ole kolmas peli, vaan lähemmäksi kolmas sadas peli, joten pelille on kyllä aikansa ja paikkansa.

Pro Evolution Soccer 2012

Pelisaitti on ilmitulessa, sillä edellisen arvostelun jälkeen seuraa seuraava! Nyt arviossa kauan odotettu Pro Evolution Soccer 2012.

Charles Darwin julkisti evoluutioteoriansa vuonna 1859 ja heti ilmestymisestään lähtien teoria sai kritiikkiä osakseen, koska eihän monesta niin voinut olla. Tiedemaailma seisoo kuitenkin piukkana teorian takana ja nyt seisoo pelimaailmakin julkaisemalla evoluutiota puolustavan pelin nimeltään Pro Evolution Soccer 2012. Evoluution ilosanomaa on valittu levittämään maailman suosituin urheilumuoto jalkapallo. Amerikan änkyrävyöhykkeelle lajivalinta on vähän kehno, mutta ehkä näemmä vielä Pro Evolution Baseball -pelinkin, jolloin tavoitetaan sekin kohderyhmistä.

Pelimekaniikka on viritetty huippuunsa, jonka ansiosta evoluution ihmeellisyys tuodaan pelaajalle silminkosketeltavassa muodossa. Jo tovin pelattuaan huomaa osaavansa pelata paremmin, evoluutiota! Johan uskoo pahinkin vastarannan henkilö. Tämän ansiosta peli ansaitsee neljä tähteä.

Gears of War 3

PELISAITTI on joutunut toteamaan sen minkä moni muu on huomannut myös aiemmin, on täysin mahdotonta olla Pelisivustojen ykkönen ja pystyä myös kirjoittamaan sinne. PELISAITTI kuitenkin uskoo että taukomme on tehnyt vain hyvää ja jatkossa saatte myös kenties nauttia pitkistä tauoista.
PELISAITIN Toimituksella ei ole ollut aikaa levätä sillä pelimaailman syke on vanha ja se tuntuu jopa toimituksemme sohvalla asti. Onkin siis aika tappaa se sahalaitakiväärillä (Lancer) ja arvostella vuoden 2011 peli, Gears of War 3 (arvostelu).

On kulunut aikaa siitä kun viimeeksi kohtasimme Gears of War 3 pelin porukan. Muistot eivät ole haipuneet ja ne onkin tärkeässä osassa pelissä, sillä GOW3 (Gears of War 3) pelatakseen pitää muistaa miten pelin ohjaus onnistuu. Tätä ei tarinassa kerrota mutta sen sijaan siinä kerrotaan lukuisia muita asioita jotka voivat olla tuttuja niille jotka ovat pelin juoneen etukäteen tutustuneet.

Pelin julkaisu on hyvin ajoitettu, sillä juuri sillä hetkellä kun laitoin pelin konsoliin (Microsoftin oma xbox360), päättyi hiljaisuus joka oli vallinnut Markus Phonexin valtakunnassa. Kaikkien apuja siis tarvitaan ja on osaanasi tarttua jälleen aseeseen kun vaara on irti.

Pelissä (GOW3) seikkaillaan taas planeetoilla jotka ovat nimiltään erikoisia ja ne eivät jää päähän. Muutenkin välivideot voi ohittaa jos on vaikeuksia kiinnostua pelin tarjonnasta, sillä sitä on paljon mutta onneksi ruudin haju peittää senkin.

Pelin (GOW3) yleisilme on puhdas mutta HD-grafiikka tuo onneksi miellyttävää särmää maisemiin jota ei kerkeä katsomaan sillä katse jää usein sekavaan sotamaisemaan. Hahmojen puhe on hyvin värikästä myös, mutta kenties siksi tarkoituksella yliväännettyä. PELISAITIN toimitus osasi arvata joitakin repliikkejä jopa etukäteen pelistä ja jos ei osannutkaan niin ne olisi voineet hyvin sopia mukaan peliin.

Ohjauksen salaisuus on aina ollut näissä peleissä (Gears of War) täsmällinen mutta ei koskaan liian hyökkäävä puolustus. Pelaajan tehtävä onkin vaikea sillä koskaan ei voi tietää mitä ohjaustapaa tarvitaan. PELISAITILLA ei ole ollut aikaa tutustua pelisarjan muihin peleihin. Kuitenkin ohjaimen nappikomennot tuntuivat luotettaville ja niiden parissa viihtyi. Sopii katsoa muokataanko näitä potentiaaliselle PS3 (Sony) julkaisulle, koska nykyään niin moni peli saa myös Sony-pelijulkaisun.
Mutta se teknisestä puolesta.

Pelinkehittäjät ovat uskoneet peliin niin hyvin että GOW3:sta (Gears of War) on saatavilla myös erilaisia versioita, näistä erilaisimmat ovat kalliita mutta antavat myös ostajalle iloa. PELISAITILLA on pelin normaaliversio.

Lopputiivistelmänä voisi lyhyesti tiivistä kenties useita pelin mainioita osa-alueita, jos ne eivät vaan olisi niin ongelmallisia muokata sanoiksi. GOW3 on kuitenkin mainio peli ja välivideot ohittamallakin pelistä sai paljon vaihtorahaa kun sen vaihtoi uudempaan peliin pelimyymälässä.
Verkkopeliä emme ehtineet testaamaan koska meillä ei enää ole peliä (GOW3).

inFamous 2

PELISAITTI palaa taas kirjoittamaan ja samalla salamat jo eksyivät Helsingin taivaan ylle.
Ei siis ihmekkään että nyt on vuorossa inFamous 2 arvostelu jota PELISAITTI on valmistellut jo siitä asti kun kuuli pelistä.
Nyt on taas töpseleihin aika iskeä korkki sillä kohta sieltäkin voi tulla sähköä!

PELISAITTI muistaa vielä ajan kun kirjoitimme arvostelun inFamousin ensimmäisestä osasta. Paljon on tapahtunut siinä ajassa ja olemme yhä mukana kuvioissa.
Sattuman kauppaa ei liene se että myös kuvioissa on myös Cole Phelps ja hänen oikea kätensä Zeke. Tämä tuttu parivaljakko oli hurmioimassa pelaajia jo ensimmäisessä osassa joten sopivaa on että he nähdään myös tässä jatko-osassa.
Uutena kasvona on myös naislääkäri sekä muita.

inFamous 2 tapahtumat ovat itsesään selviä peliä pelanneille ja muutkin pystyvät helposti omimaan ne. Pelissä on edelleen mukana yksinpelikampanja jonka aikana ei ole täysin odottamatonta että joutuu välillä valikoimaan haluamiaan tehtäviä, sillä niitä on. Jotkut tehtävät ovat juoneen sopivia, toiset ei aina ole mutta sen voi päättää kumpi on parempi vaihehto. Cole Phelps pystyy kuitenkin edelleen olemaan kuin mikä vain sähkölaite, joten pulaan ei jää kukaan.
Peli vie seikkailulle jonka lopussa voi vihdoin todeta pelin loppuneen.

Graafinen ilme on kokenut muutoksen ja sen takia inFamous 2 onkin PELISAITIN suosiossa. Vain tarinan keskeyttävät pysähdysruudut keskeyttävät tunnelmaa ja niitä olisi voinut herättää henkiin sillä PS3 kuitenkin on pystyvä jopa blurayta pyörittämään. Ei siis luulisi olevan kiinni resursseista. Kenties Sonya kohdannut tietoturvamurto on vaikuttanut tähän?

Ohjaus on toimivaa, mutta välillä olisi toivottavaa että sitä ei olisi.
Kuitenkin kuvantapahtumat ja ohjaimen toiminta tekevät sen että kumpikin on essentiaalinen pelin kannalta.

inFamous 2 on jatko-osa, hyvässä ja pahassa.
Sitä pelatessa voi miettiä ensimmäistä osaa tai kenties jopa muita pelejä.

(testattu ps3 versio)


Luethan edellisen osan arvostelun tästä.

L.A. Noire

PELISAITTI on viime päivinyt oppinut tutustumaan monen vuoden takaiseen kaupunkiin nimeltä L.A. Ei siis ihmekkään että nyt on stetson hattumme (lippis) ja trenssitakkimme (huppari) kaivettu naftaliinista ja tunnelma toimituksen sohvalla on yhden kerran ja sen kanssa.
Epäilemme tai emme, huudamme tuomiomme nyt pelille nimeltä L.A. Noire eli tässä arvostelu.

Sanomattakin on selvää että pelin (L.A. Noire) on tehnyt Rockstar niminen pelintekijäyhtiö. Aiemmin tämä kyseinen firma on myös saanut huomiota PELISAITIN sohvalta, sillä heidän pelit ovat järjestäen olleet onnistuneita. Onko L.A. Noire (Rockstarin uusin peli) sitten sen arvoinen? Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta PELISAITTI sanoo viimeisen sanan.

On vuosi 1947 ja asiat eivät ole mallillaan. Los Angelesin kaupungin kadut eivät ole enää sitä mitä ne olivat sodanaikaan. Turhaan kaduilla notkujat ovat rikollisia ja poliisi on voimaton.
Onneksi pelimaailmaan astuu uusi poliisi jota sinä (pelaaja) ohjaat ja on aika puhdistuksen. Ennen pitkään oletkin jo auton ratissa ja kruisailet pitkin kaupungin katuja samalla kun näytät poliisimerkkiäsi jos on tarvis.
Raamit ovat siis kohdallaan mutta miten muut seikat?

PELISAITTI on saanut kulutettua peliin jo useamman pelitunnin ja ylläolevaan kysymykseen on helppo vastata.

Pelinohjaus on kenties hieman takkuileva koska pelissä ei ole FPS (fist person) näkökulmaa. Tämän lisäksi pelintehtävät, joita on paljon mutta ei aina liikaa, ovat valitettavan kaukana toisistaan. Sekaisin ei mene vain pelimoottori vain myös pelaaja. PELISAITIN toimituksella piti pariinkin kertaan turvautua ulkopuoliseen apuun kun peliä yritti pelata.

Kun pelaa ensimmäistä kertaa L.A. Noirea on hyvä ottaa huomioon pari seikkaa. Peli sijoittuu aikaan jota moni PELISAITIN lukija ei tunnista. Asiat eivät olleet aina niin mustavalkoisia (vaikka peliä voi pelata myös niin) kuten nykyään ja moni nykyisin tuttu asia ei ole mukana pelissä. Järkevää kenties, ottaen huomioon pelin ilmeen, mutta voi häiritä useita nuorempia pelaajia.
Asetta käsitellessä kuitenkin kaikki muuttuu.

Pelin aseet voivat olla tuttuja jos on pelannut sotapelejä jotka sivuaa samaa aikaa. PELISAITTI tunnistikin viittauksia runsaasta tekstistä 2. maailman sotaan, aikaan jota monet pelit ovat imitoineet. L.A. Noire ei ole sotapeli.

Kun puhutaan aseista on myös hyvä puhua pelinohjauksesta.
Se on toteutettu maltilla, mutta kuitenkin pieeteettejä kunnioittaen. Pelimekaniikan tarjoamat nyanssit eivät vain ole kaistaleina ruudulla, vaan niiden tärkein pointti on selkeästi esillä.
Kasvoanimaatio on tehty uudella tekniikalla.
Kuitenkin on hyvä mainita että jos pelaa XBOXilla tai PS3:lla niin pelikokemus voi olla tuskaa tai iloa, ihan vain siitä kiinni on oma nautinto sillä jokainen on erilainen. PELISAITILLA on molempien konsolien versiot pelistä, joten tiedämme mistä puhumme.

Tiivistettynä voi mainita sen että Rockstarin uusin peli on illanistujaisiin liian vaativa, mutta ajan kanssa siitäkin voi saada enemmän irti. PELISAITTI suosittelee aikaan tutustumista ennen pelaamista.

Portal 2

PELISAITTI ei ole liikkunut minnekään (toimiston pelisohvalta) vaikka peleissä siirrytäänkin portaalien kautta pisteistä A pisteeseen B. PELISAITIN toimitus onkin läkähtynyt kevään pelitarjontaan ja on taas aika alkaa tyhjentämään sitä.
Ei siis aikaakaan kun pääsette lukemaan tekstejämme mielenkiintoisista aiheista, mutta tässä ensin Portal 2 arvostelu.

Ensiksi mainittakoon että Portal 2 ei ole FPS (fist person shooter) peli vaikka siinä liikutaankin ensimmäisen katsojan ulottuvuudessa. Pelin idea ei siis ole kaoottinen rähinä vaan pikemminkin ei-kaoottinen pohdinta. Pohdinta ei ole PELISAITIN toimitukselle vierasta, mutta emme ole siinä myöskään hyviä. Kenties jo tämän takia Portal 2 oli pettymys.

Portal 2 pelissä ohjataan päähahmoa jonka nimi on Chell (kenties viittaus Halon päähahmoon Master Chieffiin?). Chell on ajautunut matkallaan outoon rakennelmaan jossa vain aseena on käytössä portaaleja (eräänlaisia aukkoja) tekevä ase. PELISAITIN mielestä aukkoja tekeviä aseita on nähty ennenkin mutta kenties COD: Black OPSin tapaiset aseet eivät tähän maailmaan kuulu :D

Pelaaja ohjastaa Chellfiä pitkin käytäviä joista osa on kieltämättä melko kapeita. Ei siis ihmekkään että välillä joutuu portaaliaseen kanssa tekemään selvää jälkeä seinistä että mahtuu kulkemaan. Jotkut seinät ovat rikkimenevää sorttia, toiset taas ei, mutta yksi asia on selvä. Nyt ollaan avaruudessa!

Portal 2 ei ole kuin vasta pelisarjan toinen osa, mutta kehitystä on tapahtunut. Se mikä oli ensimmäisessä osassa vielä työnalla on nyt valmista. PELISAITIN toimitus ei ole pelannut ensimmäistä osaa joten melko outoa että eron kuitenkin huomaa ja selvästi.
Pelintekijä yhtiö Valve on ollut "valveilla" siis :D

Portal 2 näyttää niin tietkonepeliltä kuin voi ja sekin välittyy hyvin XBOX 360 konsolista. Ruudunpäivitys olisi voinut olla sulavempaa mutta onneksi artefaktit eivät olleet liikaa peli-ilon tiellä. Renderöinti vaiheessa kenties tapahtunut virhe?

Kaiken kaikkiaan Portal 2 on näppärä peli mutta sen pitkäkestoinen kampanjamoodi voi tappaa iloa jos on muuta tekemistä. Kannattaa kokeilla mutta varatkaa mukaan pelistä tykkääviä pelaajia.

Dead Space 2

PELISAITTI kurkottelee yhä tähtiin vaikka matkaa niihin on jo saatukin kiinni. Sivustomme kiilteleekin monien lukijoiden kirjanmerkkilistojen etusijalla ja sen todistaa monet kävijämäärät. Ei siis ihme että tämän kertainen arviommekin nousee ylemmäs, aina avaruuteen asti.
Tässä siis Dead Space 2 arvostelu.

Avaruus, kuten PELISAITTI hyvin tietää, on kylmä ja kuollut. Tämä avaruus ei todellakaan ole kuollut, vaan täynnä alieneita ja niitä ampuvia pelaajia. Sitä on Dead Space 2, peliyhtiön uutuus peli joka on jatkoa ensimmäiselle osalle.
Premissi on sama, mutta sitä on viritetty äärimmilleen. Kannattaa siis laittaa television äänet kovalle kun tätä pelaa. PELISAITIN toimiston seinät helisikin kivasti kun ammuimme pelissä.

Pelin juoni kulkee läpi ja unohtuu samantien joten tähän on turha sitä tiivistää. PELISAITTI kuitenkin kertoo sen verran että kannattaa pitää silmät auki kun peliä pelaa, muuten voi mennä juoniaukot ohi suun ja pelissä myös kuolee jos ei keskity ruudun tapahtumiin.

Pelinvihollisista (alieneista) ei voi tarpeeksi kertoa sillä niiden olemassaolo on essentiaalinen pelin fiiliksen kannalta. Ilman niitä olisi peli vain avaruusaluksessa seilaamista ilman ampumista joten pelinkehittäjöiltä tämä on nerokas veto kaiken kaikkiaan sulloa alus täyteen kaikenlaisia vihollisia.
Samalla kun huomio kiinnittyy vihollisiin kannattaa myös muistaa pelin moninaiset pelihahmot joita sinä ohjaat ja niitä on yksi. Tälläinen minimimalistinen suhtautuminen pelihahmoon ei ole niinkään harvinaista mutta etenkin peleissä (Dead Space 2) jossa on ideana olla pelihahmona, se tuo uudenlaisen fiiliksen.

Dead Space 2 näyttää hyvälle ja sen graafinen ilme täyttää PELISAITIN nyanssi-rikkaan mielen omilla spekseillään. Kuva on toki 16:9 suhteella ja se täyttääkin koko ruudun kun ovat asetukset kunnossa. Mahdollisimman iso ruutu on plussaa koska silloin kuva on melkein tuplakokoinen normaalitelevisioon (Samsung) nähden.

Kaiken kaikkiaan Dead Space 2 peli on hieno peli, joka tapahtuu avaruudessa. Peliä ei voi kuitenkaan nostaa klassikoksi koska se on vasta ilmestynyt ja klassikot ovat yleensä vanhempia pelejä.

(Testattu xbox360 versio, ei muita)

Little Big Planet 2

PELISAITTI on aloittanut vuotensa hyvin, olemme luoneet paljon uusia ideoita ja voikin sanoa että PELISAITIN toimiston sohva on ideoiden suihkulähde. Ei siis ihmekkään että nyt arvosteluvuorossa oleva peli on mieleemme.
Little Big Planet oli peli joka julkaistiin Playstation 3:lle jo aiemmin ja nyt on siis vuorossa jatko-osa (Little Big Planet 2). PELISAITTI arvosteli pelin melko tuoreeltaan jo vuonna 2008, joten senkin voi lukea tältä samalta sivulta.
Tässä siis PELISAITIN Little Big Planet 2 arvostelu.

Sackboy on taas pulassa ja on sinun tehtävä auttaa hänet pinteestä (tai hänettäret, koska Sackboy voi olla myös nainen). Pelaajan (PELISAITTI tässä tapauksessa) haasteena onkin päästä koko peli loppuun ja saada aikaan rauha planeetalle. Vastaan asettuu monia eriskummallisia hahmoja jotka kuitenkin voi tappaa, eli ei ole hätä tämän näköinen ja siksi peli onkin myös lapsiystävällinen.

Graafisesta ilmeestä puhuttaessa ei voi ohittaa mainintaa PS3:n suorituskyvystä.
Pelin ilme on värikäs ja joskus jopa räikeä, ei kuitenkaan niin paljoa että pitäisi ottaa siihen kantaa tässä tekstissä. Kuitenkin on syytä huomata pelin hienot nyanssit jotka pomppaavat silmille usein, mutta joskus liian harvoin jolloin pelaajan on pakko lopettaa peli. Silmäherkkua on aina kuitenkin tarjolla.

Ohjaus on toimiva edelleen ja samat napit toimii SixSaxis-ohjaimessa kuin ennenkin. PELISAITIN toimituksessa oli kuitenkin yksi rikkinäinen ohjain jossa kaikki napit eivät toimineet, mutta tämä on tuskin yleinen bugi ja ostamanne kopio on todennäköisesti kunnossa.
Voikin sanoa hyvällä mielellä että tämä peli on esimerkillinen.

Little Big Planet 2 sisältää myös ns. (niin sanotun) kenttäeditorin jolla voi tehdä omia kenttiä.
PELISAITTI teki oman kentän joka ei ilmeisesti ollut mieleen monille, sillä sitä ei pelattu. Kenttiä onkin aikamoinen läjä jo joten ei kannata tehdä omaa, sillä sitä tuskin pelataan.

Little Big Planet 2 on hieno peli, mutta masentava kenttäeditori turhautti sillä mielestämme kenttä oli hieno ja sitä olisi voinut pelata pidempäänkin.

(testattu ps3 versio)

Epic Mickey

PELISAITTI ei voi kutsua itseään pelikonsoli pelien Walt Disneyksi, vaikka useat tekstimme ovatkin jo kaikkien suilla. Walt Disney pystyi eläessään luomaan imperiumin josta PELISAITTI voi vain unelmoida ja tätä muistoa kunnioittaen olemmekin nousseet uusiin sfääreihin.
Vaikka tyylimme ei olekaan täysin suoraselkäinen niin me pidämme myös leikkisästä menosta, joten luulisi että EPIC MICKEY olisi juuri oiva peli PELISAITILLE.
Onko näin? Tässä arvostelu!

Epic Mickey on peli Nintendon omalle Wii-konsolille joka on jäänyt jo jalkoihin mutta sitä ei usko jos myyntilukuja katsoo. Eli kyseessä on myyntihitti.
Peli saa alkunsa kun Mikki Hiiri (engl. Mickey Mous) herää ja kävelee peiliin. Tämän takaa avautuukin maailma josta ei voi kuin uneksia , mutta pelaajan ei kannata ummistaa silmiä. PELISAITTI saikin pelitoimiston sohvalle lisäsilmäpareja avuksi, sillä useat meistä eivät jaksaneet pelata peliä.

Peliä (Epic Mickey) ohjataan Wiin omilla ohjaimilla ja tämä ei ole vaikeaa, sillä PELISAITTI on ennenkin käyttänyt näitä optioita. Muut käyttäjät voivat tarvita apuja näiden sisäistämisessä sillä pelatessa pitää olla koordinoitua liikettä niin vasemman kuin oikeakin käden parissa.
Peli kuitenkin antaa paljon anteeksi, mutta siitä pitää maksaa pelissä elämien menettämisellä.

Pelin ilme ei ole hiottua joka antaa charmia koko pelille.
Tästä tulee mieleen parin vuoden takaiset pelit joita jo PELISAITTI silloin pelasi.
Pääosan esittäjä Mikki Hiiri ei kuitenkaan ole vanhentunut vaan näyttä vetreältä ja monet maatkin ovat upeita. Jotkut jopa mustavalkoisia mutta nämä ei haittaa sillä PELISAITIN toimitus on niin värikäs että tv:n anti ei petä.

Kaiken kaikkiaan peli on summa summarum, oikein hyvä mutta pienillä tviikkauksilla peli olisi ollut parempi, esimerksiksi: pelin olisi voinut julkaista mm. PS3:lle niin grafiikka olisi ollut parempi.

Blacklight: Tango Down

PELISAITTI on jyrännyt pian jo ison aikakauden ja pikku hiljaa kansainvälinen huomiokin on ansaittua. Tämän osoituksena saimme sähköpostiimme yhteydenoton jossa PELISAITILLE tarjottiin mahdollisuutta saa ilmainen peli PS3:lle.
PELISAITTI ei aio siirtyä englanninkieliseksi vaikka tilausta rapakon toiselle puolelle onkin.
Tässä siis Blacklight: Tango Down arvostelu, which is given to PELISAITTI from our friends over sea.

Blacklight: Tango Down on peli jossa ei ole itse peliä ollenkaan.
Itseasiassa koko peli (Blacklight: Tango Down) on vain suuri verkkopeli, joten tarina ei ole tässä asiassa pääasia. Kuitenkin pelin ideana on olla kentällä mahdollisimman pitkään ja säilyä elossa, eli kyseessä on eloonjäämispeli. Tämä on uutta pelirintamalla ja kenties yleistyy, ainakin PELISAITTI odottaa tätä.

Pelihahmo tässä pelissä on nimetön, joten hänen saappaisiin sopii astua kenen vain.
Pääroolia näytteleekin luodit ja kun ne iskeytyvät läpi rintapanssarin, voi tuntea pelin (Blacklight: Tango Down) mahdin.
PELISAITTI pelasikin peliä aika paljon ja se mikä jäi mieleen oli kokemuspisteet, joita kerääntyy sitä mukaan miten pelaa.

Jos Blacklight: Tango Down on suola niin pelin aseet voi luonnehtia pippuriksi.
Tämän pelin kattaus voikin olla kulinaristille paikallaan sillä näitä tiskejä ei itse tarvitse siivota, aseet nimittäin voi itse teettää paremmiksi.
PELISAITIN keittiönurkkauksen hienot hajut ovatkin tarpeen sillä toimituksen sohvalle tuodaan joskus todella herkullisia keitoksia, kuten tämän pelin nettipeli parhaimmillaan (Mutta myös heikkoimmillaan on).

Lyhyestä virsi kaunis ja kaikki onkin jo sanottu.
PELISAITTI piti tästä pelistä koska saimme sen ilmaiseksi kansainväliseltä kumppanilta.
Jos lukijat saatte tämän ilmaiseksi niin peli onkin oikein hyvä.

Gran Turismo 5

Vuosia on kulunut edellisestä Gran Turismo pelistä ja sinä aikana PELISAITTIKIN on noussut koko kansan huulille. Kamppailu suomen ykköspeliblogin paikasta on käytännössä ohi, sillä PELISAITTI on lukijoiden ja arvostelijoiden mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista arvostelusivustoista. Jatkossakin kannattaa siis kirjoittaa palautetta PELISAITIN omaan sähköpostilaatikkooon ( pelisaitti@gmail.com) ja me luemme.
Tässä siis Gran Turismo 5 arvostelu.

PELISAITTIA voi kutsua suomen parhaimmaksi autopelien pelaajaksi. Toimituksemme sohvalla on pelattu niin monia ralli/auto/kart/moottoripyöräpelejä että välillä naapuritoimituksen väki on ihmetellyt että on PELISAITTI muuttunut RALLISAITIKSI.
Tästä ei ole kyse vaikka autoista PELISAITIN toimitus ymmärtää liki yhtä palion kuin konsolipeleistä. Kyse on vain aitoudesta ja rakkaudesta omaan lajiin ja PELISAITTI ymmärtää molempia.

Gran Turismo 5 on siis autopeli ja tällä kertaa voidaan puhua todella autopelistä, sillä mukana ei ole muita ajovälineitä. Sanokaa autonmerkki niin Gran Turismo 5 sen teille tuo, mutta kaikkia ei ole silti mukana. PELISAITIN tietous automerkkien kohdalla ei ole täydellinen, mutta silti useat nimet ovat tuttuja ja tämä auttaa pelin jaksamisessa.

Ohjaus tapahtuu joko Playstationin omalla SixSaxis-ohjaimella tai rallirattia tavoittelevalla välineellä. Kummatkin ovat omiaan tuomaan rallitunnelman, niin PELISAITIN sohvalla, kuin myös kotiinne. Kuitenkin pitää sanoa että mahdollisimman iso ruutu on eduksi (PELISAITIN toimituksen FullHD 40" SOny antaa erittäin tarkkaa kuvaa) ja sellainen kannattaa viimeistään nyt ostaa kun miettii autopeliä.

Pelin graafinen ilme on imitaattia oikeasta elämästä ja useat autot kuten radatkin voi nähdä vaikka ulkomailla, sillä suomessa autopeliskene ei ole vielö tavoittanut suurta yleisöä. Tästä huolimatta jokainen pikseli tietää paikkansa ja autojen mallinnus on viimeisintä a-luokkaa, hevosvoimineen kaikkineen!

Missä peli (Gran turisom 5 ) kompastuu on sen mahtipontisuus. Kieli poskessa pelaaminen on unohdettu ja otsa kurtussa voi vain pelata autorataa.
PELISAITTI onneksi on sen verran rentoa porukkaa että huumori irtosi pelitoimituksen sohvalta, kun pelistä ei sitä löytynyt.

Loppujen lopuksi Gran Turismo 5 on hyvä peli, mutta ei oikein toimi jos et ole PELISAITIN toimituksen sohvalla. Tunnelma on kolkko, mutta autot aitoja.

(Testattu PS3 versio)

Fallout: New Vegas

PELISAITTI ei ole harhailemassa Nevadan kuumissa hiekoissa jotka saappaan pohjat sulattaa, ei! PELISAITTI on edelleen kotisuomessa ja nauttii menestyksen hedelmistä, jotka ovat vain harvojen herkkua. Joulun kylmiä viivoja toimituksen väkemme on viettänyt Falloutin kuumissa hiekkasärkissä ja ampunut päähän taistelurobotteja pelissä nimeltä Fallout: New Vegas. Tässä sen arvostelu ja samalla PELISAITIN paluu tauolta!

Eipä ole hetkeen tullut vastaan niin lyijyistä aloitusta pelille kuin on Fallout: New Vegasissa. Kirjaimellisesti heti alku metreillä sinua AMMUTAAN PÄÄHÄN :D
Pelin hahmo kuoleekin, mutta onneksi ei kauaa. Hänet pelastaa avulias robotti ja pian voikin valita jo nimen (annoimme toimituksen kunniaksi hahmolle nimeksi PELI SAITTI). Tästä alkaa uusi Falloutmainen seikkailu, jonka läpi peluu ei ole vain läpihuutoa vaan vaatii pelihetkiä.

Tehtävänä pelissä on selvittää ulkoiset skismat ja miksi sinut tapettiin. Kuullostaa helpolle? Sitä se onkin jos on yhtä paljon pelitunteja kuin PELISAITILLA. Tavallinen pelaaja löytää itsensä ihmetelemässä miksi nuolia pitää seurata ja mitä tarkoittaa monet englanninkieliset sanat joita pelissä sanotaan.
Fallout: New Vegas onkin todellinen pelialan englanninkielen testi.

Fallout:New Vegasissa on monia uudistuksia jos vertaa sitä alkupään peleihin ja pelimoottorikin on mukana. Etenkin aseiden kanssa saa nyt varoa sillä PELISAITTI viritti aseitaa niin että haulikossa riitti hauleja myös viattomille. Onneksi kuitenkin pelitallennukset voi perua jos ampuu liikaa tuttuja ja PELISAITTI monesti ylistikin tallennuspaikkojen jumalaa.

Kuten ylempänä kirjoitimme niin Fallout:New Vegasin pelimoottorina toimii pelintekijöiden luoma viritys joka vieläkin toimii mutta ei joskus on havaittavissa pelin kanssa ongelmia. Tämän ymmärtää sillä pelin serverit pyörivät ulkomaillöa (PELISAITTI ei tiedä missä) ja pelin PS3:lle lataaminen on työlästä kaikenlaisille pelimyllyille.

Kaikesta huolimatta käteen jää tarkkaan suunniteltu seikkailumatka jota samotessa voi unohtaa hetkeksi PELISAITIN hektisen tahdin.
Joulun hittipeliksi täysin sopiva!

(Testattu PS3 versio).

PELISAITTI UPDATE PÄIVITYS!

PELISAITTI on uinunut maittavaa peliunta viimeisen kuukauden ja nyt on toimituksen patterit ladattu ja turbo koboltti pursuaa kuoristamme!

PELISAITTI on myös kansainvälisesti tunnettu, sillä PELISAITIN sähköpostiin (pelisaitti@gmai.com) otti yhteyttä ulkomainen pelijakaja joka antoi ILMAISKOODIN ladattavaan peliin PSN (Playstationin verkko) verkkopelikaupsta!
Totta PELISAITTI arvostelee pelin ja tulossa myös:

* Fallout New Vegas
* Grand Tourismo 5
* Epic Mickey
* Ja muita!

peliarvosteluja!

Pysy taas taajuudella!

Jarkko/PELISAITTI

Halo: Reach

Halo-pelit ovat ilmiö, joka ei jätä ketään kuivaksi. Ensimmäisen persoonallisuuden pelityypin aikoinaan aloittanut Halo-saaga on kaikkine oheistuotteineen kuin itsensä Lucasin kynästä lähtenyt. Suomessa varsinkin fanituksen aste on noussut yli hellelukemien - presidenttimme on Halonen ja tribuuttibändi Halo Helsinki! tekee kappaleita ihmissuhteiden solmuista Halon Sormusmaailmassa.

Uusin saagan luku on Halo:Reach, jossa ryhmä huippusotilaita koittaa laittaa kapuloita vihulaisten rattaistoon. Heti ensimmäisenä huomion kiinnittää pelin realismi. Nyt pyssyjen varsista pitävät kiinni oikeat sotilaat, eikä aiempien osien sinänsä seagalilainen hahmo, mestarikokki. Jos siis tautisi on realististen pelien puute, niin lääke siihen on Halo:Reach. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tälle neljä tähteä.

PELISAITTI ENNAKOI: Call of Duty: Black Ops

PELISAITTI ei loitsi sotaa muita pelisivustoja vastaan, mutta ottaa vakavasti sota-aikeet pelirintamalla! Yksikin väärä liike niin peliarvostelurintamalla kuin sotarintamalla voi olla kohtalokas, vaan PELISAITTI ei ole kumpaankaan langennut.
Siksi nyt ennakkoarviossa tuleva peli, joka on Call of Duty: Black Ops joka julkaistaan konsoleille myöhemmin. PELISAITTI.

Ennakkotietojen tihkuminen on pelintekijän valttikortti kun uutta peliä valmistellaan. Siksi myös PELISAITTI on saanut kuuleviin korviinsa muutamia kiistakortteja jotka koskevat tulevaa COD (Call of Duty): Black Ops peliä.
Peli ei enää sijoitu toiseen maailmansotaan kuten aiemmat osat vaan loikkaa kokonaan maailmansota genrestä vain astellakseen ansaan ja uuteen sotaan.
Ennakkoarviomme mukaan pelin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun puolenvälin tienoille, joten aseista ei ainakaan ole pulaa.

PELISAITIN ennakkokäsitys on myös se että pelin graafinen ilme, kuten myös ohjaus on parantunut. Aiemmissa pelisarjan peleissä tämä olikin jo kunnossa, joten PELISAITTI kiittää edelleen parannusta. Herkempi ja siistimpi ulkoasu/ohjaus on aina tervellut, vaikka parantamiseen ei olekkaan varaa.

Pelin juoni kulkee tuttuja kiskoja pitkin ja tämä tavarajuna ei pysähdy kaikilla pysäkeillä. Koko lasti kannetaan voittoon asti ja viimeinenkin killisilmä on lahdattava tieltä. Pelistä ei puutu tiukkoja pelihahmoja ja alpha-uroksia vaan ne ovat kaikki paikallaan.
PELISAITTI lähettääkin kiitoksensa tästä pelintekijöille kun selvittää keitä he ovat.

Onko Call of Duty: Black Ops sitten vuoden paras peli sotapeli? PELISAITTI ei usein ole väärässä ja uskoo että ainakin jatko-sota ratkaisee tämän.
Peliä odotellessa kannattaakin miettiä valintoja mitä tekee loppuvuoden rahoilla!

Metroid: Other M

PELISAITTI porskauttaa laserkanuunastaan jo kuukauden toisen arvostelun. Tällä kertaa toimituksemme 4-istuttava sohva on kiehtonut pelin pauloihin Nintendo Wiin uuden pelin Metroid: Other M:n joka on pelisaagan uusin osa.
Tässä siis Metroid: Other M arvostelu.

Metroidin pelitarina on jatkunut jo pitkälle yli kahden konsolin. Kukapa PELISAITIN toimituksesta ei muistaisi kun Prime-pelisarjan ensimmäinen osa saapui jo kuolleelle Nintendo Gamecubelle. Toki grafiikat voivat vieläkin naurattaa mutta peli loi juuren josta on uuden konsolin polven helppo kasvaa.
Metroid: Other M peli ilmestyikin uudelle Wii konsolille ja grafiikoiden päivityksen lisäksi on koko peli uusi.

Pelin (Other M) tarina alkaa siitä kun Seamus Metroid saa kutsun uuteen seikkailuun. Avaruusalus jolle Seamus asettuu on jo täynnä muitakin sotilaita, joten tilanne on päällä. Avaruusalus ei kuitenkaan ole mikään tyhjillään oleva romu koppa vaan sitä asuttaa monet nimettömät avaruusoliot ja he ei todellakaan ole kaikkein ystävällisimpiä.
Tästä alkaa peli joka ainakin on PELISAITIN mielestä varsin kelvokas.

Metroid: Other M ei ohjailulla liioittele vaan se hoituu Wiin omalla ohjaimella, vaan koukkuna on sivusta pito suunta jolloin wiimote pysyy paremmin kädessä. Napit ovatkin näin pelatessa peukalon alla ja aina tietää mitä painaa. PELISAITTI kuitenkin joutui välillä hakemaan oikeita komentoja sillä ne ovat sekavat.
Seamuksen robottinen puku ei ole normaali puku vaan se muuttuu palloksi ja se muuttuu siksi napilla A jne.

Pelin graafinen ilme on täyttä laatua, kaikki heijastuspinnat ja ikkuant pelissä ovat kuin vastaavan elämän oikeita ja muutenkin uskottavaa. Isot hirviöt todellakin näyttävät isoille hirviöille ja pelin puhe on englantia! PELISAITTI onkin otettu hienosta kieliasusta joka ei paljoa itseään selittele vaan luo oikean tunnelman lauseillaan.


Vaikka Nintendo Wii saakin huonoa mainetta olemalla erivärinen pelikonsoli kuin XBOX 360 ja PS3 (valkoinen) niin se ei haittaa pelien laatua. Ne ovat järjestäen onnistuneita ja epäonnistuineita aivan kuin muillakin konsoleilla.

Mafia 2

PELISAITTI on taas täällä ja järjestäytyneempänä kuin koskaan! Kuuntelemme omaa Godfatheriamme ja iskemme tappavilla iskuilla, jotka tuottavat suomen nettisivusto viidakon tappavimmat arvostelut. Jos yksikin erä suojelurahoistamme jää saamatta, voitte tuntea PELISAITIN luiset nyrkit pitkin italialaiskehoanne!
Tässä tulee PELISAITIN Mafia II arvostelu.

Mafia II pelissä ollaan jo toisissa maailmoissa. Harva lukijamme kenties muistaa aikaa jolloin peli tapahtuu, joten samalla tämä peli toimii loisteliaana historian tiedon kartuttajana.
Pelin aloitusvuotena toimii 1945 jolloin maailmalla oli sotaa ja rauhaa ei tunnettu. Päähenkilömme lähteekin sotaan ja saa sieltä kipinän Mafian perustamiseen. Kotona tilanne onkin täysin toinen kun toistakin toisemmat hahmot yrittävät puristaa rikolisuuden tielle.
On siis selvä asia mihin tämä aihio miehemme perustaa!

Pelissä (Mafia II) ohjataan miestä nimeltä Vito Andolini, joka on sisiliasta kotoisin mutta asuu nykyään New Yorkissa. Yhdysvaltojen talvat ovat kovia ja vankilarankaisi vie miehen Sisiliaan. Nämä hetket ovatkin pelin parasta antia ja PELISAITTI voikin melkein haistaa peston hajun.
Rikoksia tulee tehtyä myöhemminkin ja tässä astuu pelaaja (SINÄ tai PELISAITTI!) mukaan.
Oli kyseessä sitten timanttien vohkiminen tai autojen kähveltäminen, ei näiden teko tekemällä lopu. PELISAITTI kuitenkin huomauttaa että pelin tiirikoimisvinkkejä voi katsoa nenän vartta pitkin. Ainakaan PELISAITIN toimiston lukko ei auennut vinkeillä joita tosina tarjotaan, tästä siis miinus koska peli muuten toimii hienosti todenperäisellä linjauksella.

Mafia 2 (tai Mafia II) pelissä saa ampua, tätä tässä saakin tehdä. Tämä rautainen kaveri on aina mukanasi ja joskus jopa liikaakin. Onneksi sen voi piilottaa myös tai sillä voi tappaa poliisit sillä näin pääsee karkuun.
Viton tie onkin mutkikas ja tie huipulle rosoinen kaiken lisäksi. Onneksi vastaanottavainen ohjaus on omiaan tekemään pelistä merkkiteoksen kun pelejä vertaillaan ranking listalla.

Pelin kontrollit ovat kovin erilaiset kuin muissa peleissä ja PELISAITTI antaakin tästä pelin toisen miinuksen. PELISAITTI pelaa kymmeniä pelejä vuosittain ja yksi yhteneväinen ohjaustekniikka olisi kaikille parempi. Olemmekin lähettänee palautetta jo pelintekijälle (Anttilasta ostimme, heille laitoimme palautteen).

Graafinen ilme on mielekäs mutta kasvojn piirteet eivät tuo Italialaisuutta ilmi tarpeeksi. Myöskin käsien animaatio, etenkin vankilakohtauksessa oli huonoa.

Onneksi peli on tarinavetoinen ja sen vanavedessä kelpaa surffailla kuin rikollisliigan huipulla.
Tässä peli pääsee taas loistamaan ja maine on ansaittua koska peliä tehtiin kauan.
Näin ollen ottaen huomioon pelintekijöiden panoksen voi peliä pitää kovana.

Limbo

PELISAITTI on ruskettunut mukavasti kesän aikana, mutta siitäkin huolimatta on aika siirtyä takaisin toimiston sohvalle ja alkaa pelata uusia pelejä.
Vaikka pronssinruskea värimme onkin jo haalistumaan päin niin tämä peli laittaa värimaailman uusiksi. Kyseessä XBOX 360 pelikonsolin latauskanavalle julkaistu peli LIMBO ja tässä sen arvostelu, PELISAITTI.

Pelien hinnat (ainakin elokuussa 2010) ovat aika korkeita ja monet ihmiset eivät tämän takia pelaa. PELISAITTI on kuitenkin suosinut jo vuosia (olemme olleet markkinoiden lupaavin pelisivu jo toista vuotta) pelikonsolien latauspalveluja jotka joskus ovat pelien hintojen takia halpoja. Kaikki pelit eivät ole kovin hyvä ja aina jostain on karsittu (ohjaus?) mutta hiilikerroksen alta voi löytää timantin.

Onko peli nimeltä Limbo helmi? Ainakin sen saa XBOX 360 verkkopalvelusta joka antaa pelille jo ylimääräisen hehkun. Samasta verkkopaikasta on PELISAITTI ladannut mm. muitakin pelejä ja aina ollut hyvää. Mikä parasta, suurin osa näistä peleistä on myös Playstation 3:n lataussivulla.

Limbon asetelma on epämääräinen, mutta sen korvaa ankea visualinen ilme.
Pelissä ei ole pahemmin ääniä vaikka PELISAITIN toimituksen tv:stä (LCD 40") laittoikin äänet kovalle, silti puhetta ei kuulunut. Pelin alussa oli pelaaja vain pieni poika jonka tehtävä oli tarpoa eteenpäin nurmikossa, asetelema ei muuttunut myöhemminkään.
Limbossa joutuukin todella miettimään seuraavia askeleita sillä pelissä on mahdollista kuolla virheistä. PELISAITTI kuolikin aluksi monta kertaa mutta myöhemmin pelin edetessä emme tehneet päätöksiämme ja peli tuntuikin soljuvan eteenpäin.

Ohjaus on minimalistinen mutta kuitenkin ohjainta tarvitsee.
Pelin poika liikkuu kun häntä ohjaa ja nappeja painamalla on mahdollista nähdä tekojen seuraukset. Miinuksena kuitenkin hyppyjen pituus.

Koska ladattavat pelit ovat usein lyhyitä niin PELISAITTI kunnioittaa peliä lopettamalla myös tämän arvostelun nopeasti.
Kuitenkin on mainittava että PELISAITTI palaa pian asiaan.

Crackdown 2

Mitä saadaan kun yhdistetään laajat maastot, osaava grafiikka ja menevä touchi? Ei, vastaus ei ole PELISAITTI, vaikka meissäkin on monia edellä mainittuje osa-alueita.
Noilla aineksilla saa myös ekstra hyvän pelin jonka voi julkaista monille jalustoille, sekä antaa arvioitavaksi PELISAITIN omaan toimistoon.
Tässä siis Crackdown 2 arvostelu.

Crackdown 2 on jatko-osa mutta sitä ei pidä arvostella sellaisena, koska omat ansiot seisovat aina omalla tasollaan (tai tässä tapauksessa ne hyppäävät korkealle!). Sitä paitsi edes PELISAITTI ei ollut kuullut ensimmäisestä osasta mitään eikä tiedä edes sen nimeä, joten pelin voi aloittaa myös alusta. Toimituksemme kuitenkin on uransa aikana pelannut useita pelejä jotka on helppo hoitaa listaukseen ja tarkistaa jo pelatut pelit.

Pelin juoni on aloitteleville pelaajille kenties liian monimutkainen ja se on kerrottu vain englanniksi, mutta PELISAITTI on tämän kokenut kaiken aiemmin. Sen lisäksi juoni yllättää monineuvoisuudellaan paatuneemmankin pelaajan. Hahmotkin osaavat puhua tässä toisin kuin niin monessa vastaavassa pelissä.

Pelin graafinen ilme ei ole itseään kehuva, mutta harmittavan sarjakuvamainen. Pelin tunnelma on kuitenkin PELISAITIN mielestä tarpeeksi koukuttava että visuaalisuus ei pysty sitä musertamaan. PELISAITTI kuitenkin tahtoisi samanlaista panostusta peliin kuin on monissa muissa vastaavissa peleissä. Peli on kuitenkin sen verran ainutlaatuinen että tämäkin puute on ymmärrettävä.

Crackdown 2 pelin suurin mullistus pelirintamalla on sen ajatus että pelissä esiintyviä nimettömiä pallukoita voi kerätä ja niiden avulla ehostaa sankarin supervoimia. PELISAITTI saikin ensi-istumalta kaikki melkein kerättyä ja nyt pallukoita on jo 123 / 500 kerätty, pistäkääs paremmaksi!

Ohjaus on särmikästä ja jättää muokkaantumisen varan pelaajan peukaloille.
Molemmat tatit ovat käytössä mutta vain osan aikaa pelistä ja väliää PELISAITTI pystyikin ohjaamaan pelihahmo vain nappien voimalla sillä hahmo ampuu nappeja painamalla.
Toimiva kokonaisuus kruunasi tämänkin.

Kaiken kaikkiaan Crackdown 2 on peli jota PELISAITTIkin voi suositella, sillä tämä peli oli ilmainen toimituksellemme.

Naughty Bear

PELISAITTI (Suomen suurin ja kasvavin pelisivusto internetissä) ei ole mennnyt puiden keskelle lomalle, vaikka ilmat ovat hääppöiset ja nallet siellä ovat. Ei! PELISAITTI on toimituksensa sohvalla ja voisi jopa sanoa että olemme eksyneet konsoleiden metsään, sillä PELISAITIN toimituksessa on todella monta eri konsolia.
Yhdellä näistä konsoleilla seikkailee Nalle ja tässä tulee siis Naughty Bear arvostelu!

Sivustomme (PELISAITTI) on menneiden kuukausien aikana törmännyt toistakin toisempaan peliin ja ei näy peliryöpylle loppua. Postilaatikkoomme kulkeutuu tuon tuostakin yhä useampia arviokappaleita (normaali pelikappale joka on tarkoitettu arvioitavaksi by PELISAITTI) ja nyt tuli tämä peli.
Pelissä on tarinana kehyskertomus joka sitoo koko pelin tapahtumaketjun yhteen, pelin koukkuna on että nyt on hahmoina karhut. Onkin ihme että peli ei ota tästä mitään enempää irti, vaan pelintekijät ovat höyltyneet antamaan eläimille inhimillisiä piirteitä (tappaminen puukolla).

Naughty Bear pelissä on samat toiminnat niin PS3:lla ja Xboxillakin mutta silti ne toimivat.
Erilaiset haasteet antavat lisää pelaamista, mutta loppujen lopuksi vievät vain aikaa PELISAITIN toimituksen arvosteluajasta. Lyhyemmät pelit muutenkin ovat parempia yleensä.

Pelin graafinen ilme on värikäs mutta maanläheinen, se ei prameile liikaa ja kontrasti tasot tv:stä kannattaakin pitää aisoissa että nyanssit eivät katoa moskiittokohinaan. Renderöinti toimii, mutta ruudun päivitys takkuaa.
Melkolailla siis tuttua, mutta onneksi tälläkin rintamalla on ässä hihassa.

PELISAITTI on pelannut nyt Naughty Bearia jonkin aikaa ja tämän kokemuksen perusteella aiommekin palata pelin pariin myöhemmin. Mutta nyt PELISAITIN on aika kirjoittaa uutta teksitä.