Halo: The Master Chief Collection

Halo Master Chiefin kokoelma sulkee sisäänsä enemmän kuin yhden pelin.

PELISAITTI aloittaa pelivuoden (2015) vauhdikkaasti. Toimituksen pelisohva on todellakin ollut kovassa käytössä kun PELISAITIN toimitus on istunut sillä pelaten pelejä että arviot tulisi kirjoitettua. Ei siis ole ihmekään että PELISAITIN vuoden 2015 ensimmäinen arvio käsittelee Legendaarista pelisarjaa. 

Tässä siis Halo: The Master Chief Collection arvostelu! 

Oli vuosi 2008 kun PELISAITTI aloitti huikean pelisivustonsa. Ei siis ole vain sattumaa että vain 7 vuotta aiemmin nähtiin ensimmäinen Halo -pelin (Microsoftin (xbox) yksinoikeus) ensimmäinen osa. PELISAITTI ei pelannut peliä sen ilmestyessä ja jatko-osatkin ovat niin ja näin. Arviot niistä on tehty kuitenkin joten kokemusta pelisarjasta löytyy! 

Halo: The Master Chief Collection alkaa pelillä jota monet ovat jo pelanneet. Sen arvioiminen onkin tässä tapauksessa turhaa. Ensimmäinen Halo on kuitenkin ostamisen arvoinen ja sen puuttuminen pelihyllystä on tuomittavaa.

Pelilevyn toisen pelinä löytyy Halo 2, peli joka jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Tapahtumat vilisevät silmien edessä ja niiden seuraaminen on hienoa ja aikaa vievää. Monet illat muistuvat mieleen jolloin PELISAITINKIN toimistolla tämän tapaisia pelejä pelattiin. 

Tämä on kuitenkin vasta alkulämmittelyä sillä levyltä löytyy myös Halo 3 ja Halo 4. Kaikki siis aivan lähekkäin toisiaan. 

Helppo on nimetä moniakin asioita mitkä tekevät Halosta niin PELISAITIN suosikin. Kenties se on nopeus, kenties se on mittava tarinakaari jonka seuraaminen ilman tekstitystä on vaikeaa vai onkohan se kuitekin pelin tarjoama kuvakulma joka laittaa pelaajan keskelle sotaa? 

 Yksi asia on kuitenkin varmaa: Halo -pelisarja toistaa itseään joka voi olla osalle pelaajista huono asia. PELISAITTI kuitenkin tuntee nyt pelit niin hyvin että monet muutkin pelit ovat tuttuja. Tämä ei haittaa siis hyvän arvion tekoa. 

Graafinen puoli Halo: The Master Chief Collectionissa on kunnossa. Osassa peleissä jopa paremmin kuin muissa. Hienoa nähdä että pelivuosi 2015 voidaan aloittaa vuonna 2014 julkaistulla nimikkeellä ja silti ällistyä kuvanlaadusta.

Tekninen toteutus ja sen osaaminen on läsnä. 

Loppujen lopuksi voi sanoa että Halo: The Master Chief Collection on ostamisen arvoinen etenkin fanipojille tai niille jotka eivät ole ennen tätä pelanneet. Muut voivat löytää pelistä liikaa epäkohtia jotka pilaa pelinautinnon (nettipeli?). 

Bayonetta 2

Bayonetta 2 on samanlainen ulkonäöltään kuin ensimmäinen Bayonetta

PELISAITTI ei ole jäänyt kuusen alle sormiaan vääntämään vaan palasi samantien toimituksen sohvalle kun kinkunkatkuiset paketit oli avattu. Lahjoja tai ei (PELISAITILLA ei niitä ollut) odottaa aina PELISAITIN toimituksen konsolissa pelattavaa. Niin tänäkin vuonna! 

Wii U on Nintendon oma konsoli ja sille on julkaistu peli nimeltä Bayonetta 2. Tässä siis Bayonetta 2 arvio! 

Bayonetta 2 on nimensä mukainen paketti. Kun paketin avaa niin pelikotelon sisällä on todellakin kaksi Bayonetta (osat 1 (numeroa 1 ei lue kannessa) ja 2). 

Bayonetta pelisarja on siis jo toisessa osassa ja onkin aika että se on myös Wii U:ssamme. 

Pelin juoni on monitahoinen kuin joulusirppi ja PELISAITTI ymmärsikin pelin kaikki sisäpiiriviittaukset.

Pelin (Bayonetta 2) suurin juju onkin että pelinpääsankari ei vain ole nainen vaan myös noita. 

Tämän vie pelin uusille asuinalueille, aina sinne pimeillemillekin nurkille joissa lyödään. 

Kun Bayonetta 2 peliä pelaa Nintendon omalla Wii U gamepadilla on ensimmäinen ajatus päässä että missä on jutun juoni? Kaikki on liiankin viimeisteltyä ja pelikentällä loput viimeistelyt hoitaa Bayonetta (noita). Liikaakin voi jäädä katsomaan peliä mutta sen avulla visuaalinen anti pääsee oikeuksiinsa. 

Kun Bayonetta 2 on läpäisty niin pelin voi hyvällä mielellä laittaa takaisin koteloon, sillä läpäisty peli on hyvä sijotus. Pelin loppuratkaisu on kuitenkin liiankin monimutkainen jota ei pelasta edes siisti loppuanimaatio jossa pelin tarina sidotaan pakettiin. 

PELISAITTI on hieman sekaisin Bayonetta 2 jälkeen ja sen takia onkin mukava pelata muita pelejä. 

Super Smash Bros. Wii U

80-luvulla tai muulla aikakaudella eläneet muistavat tai ovat unohtaneet Smash Hits -lehden ja Bros-yhtyeen. Nykyään ei kukaan osta enää lehtiä eikä musiikkia, joten kumpikin taho on lyönyt viisaat markkinaosastonsa yhteen ja tuloksena on syntynyt peli!

Fanit huutavat OMG (Oh My Goss!) ja hankkivat pelin ja vähäsen pettyvät. Alkuvalikko lupaa vielä paljon, sillä sitä kautta pelin saa käyntiin. Seuraavaksi valitaankin pelihahmo eli avatar ja nyt pelaajaa huolestuttaakin, sillä Bros-veljekset on stailattu moneen muotoon, mutta yksikään ei näytä tutulta. Bändin uudet kappaleet ovat mahtipontista ja muodikasta jytää, niitä kuunnellessa tekee mieli hapuilla äänitoistojärjestelmän virtanappulaa. Smash Hits -lehden rooli pelissä jää kuitenkin vielä muuhun sisältöön käärityksi mysteeriksi, siksi neljä tähteä.

Call of Duty: Advanced Warfare

                                                  Kevin Spaceyn roolisuoritus on muistettava sen cgi:stä

PELISAITIN toimistuksen pelisohva on ollut koko loppuvuoden 2014 aika kiireinen. Pelejä on laitettu konsoliin ja otettu pois niin että kaikki pelit saavat samanlaisen mahdollisuuden. Ei liene yllätys että yksi peli joka kävi konsolissa oli Call of Duty: Advanced Warfare. 
Tässä Call of Duty: Advanced Warfare arvio!

PELISAITIN toimituksessa kävi kuhina kun tämä peli julkaistiin. Samalla jouduimme pitämään myös palaveria että miten peli (Call of Duty: Adcance Warfare) pitäisi arvioida. Olisiko kenties paikallaan pitää välianimaatiot omillaan ja pelin toiminta toisessa? Vai onko koko peli paketti jonka arvio on kokonaisuus?
PELISAITIN toimitus on nähnyt monia pelejä joten arvion teko oli helppoa.

CoD:AW (Call of Duty: Advanced Warfare) vie pelisarjan uudelle uralle. Kenties pelintekijöiden mielestä oli aika uusia pelimoottoria koska aiemmat osat olivat jo uuden sukupolven koneilla? Jälki on ollut onneksi aika hyvää, eikä siitä pitäisi valittaa.

On valitettavaa että Kevin Spacey on tässä pelissä. Paremmin hänen kykynsä olisi näkynyt pelissä jossa olisi enemmän draamaa. PELISAITIN toimituksen mielestä ei ole toivottavaa, eikä uskottavaa että näyttelijät tekevät pelihahmojen ääniä. Kuitenkin on mainittava että Kevin Spacey osaa näytellä.

Advanced Warfaren juoni etenee mutta sen syvyys on usein vain pinta raapaisu (kun taas mm. Last of Usissa ei ollut). Ampuminen onkin PELISAITIN mielestä asia joka pelastaa tämän pelin monien muiden pelien alta. Mukaan tuotu uusi puku on iloinen yllätys mutta toivoimme että sen olisi voinut ottaa pois. Peli ei kaipaa uutta jos siinä on Kevin Spacey.

Kuitenkin toimintakohtaukset kaipasivat uuden puvun toimintoja joten hyvä että sitä ei jätetty pois koodaajien toimesta vaan siitä otettiin kaikki irti, etenkin toimintakohtauksissa.

Pelin visuaalinen ilme on tehnyt vaikutuksen moniin peliarvioijiin, mutta PELISAITIN toimitus keskittyi liikaa pelaamiseen eikä aikaa ollut katsoa ruutua. Seuraavalla pelikerralla katsomme vain taustoja jos ne ovat hyviä.

Onko Call of Duty: Advanced Warfare sitten kaiken sen kehun arvoinen? PELISAITIN mielestä on mutta enemmän olisi kaivattu tekijöitä jotka eivät muuttaisi kaavaa. Ensi vuonna parempia uudistuksia.

Far Cry 4

 

Elephantti on Far Cry 4 -pelin ainoa todellinen ystäväsi

PELISAITTI on miettinyt koko vuoden että mikä olisi videopeli joka olisi sellainen peli jota voisi kehua vuoden parhaaksi. Tuskin tulee yllätyksenä että sellainen peli on olemassa! 
Far Cry 4 -videopeli on julkaistu monelle konsolille ja nyt se julkaistaan arviomuodossa myös PELISAITIN arviona. Tässä Far Cry 4 arvio! 

Far Cry 4 on pelisarjan viimeisin osa.
Sitä edelliset pelit ovat olleet Far Cry (ei arvioitu PELISAITILLA), Far Cry 2  (arvioitu PELISAITILLA jo vuonna 2008) sekä Far Cry 3 (ei arvioitu PELISAITILLA).
Nyt on neljännen osan vuoro.

Peli (Far Cry 4) saa alkunsa kun pelin päähenkilö, James Gayle, saa kutsun äidiltään viedä ruukku maahan. Myöhemmin käy ilmi että äiti onkin koko ajan ollut kuollut ja pelin pääpahis on (kai?) kutsunut James Gaylen luokseen. Sattumaahan ei ole että James Galen isä on myös ollut samassa maassa ja taistellut kapinallisia vastaan.
Tästä saa alkunsa peli jonka juonen olen jo unohtanut mutta joka ei lepää edes konsolin kiinni ollessa.

Far Cry -videopelin hienous on sen upeassa kartassa joka on koristeltu erikoisin symbolein. Se kohta missä on timantin kuva ei olekaan timanttikaivos vaan sota-tantere jossa saa ampua. Eläimenkuva taas kertoo siitä että nyt ei olla enää ihmisten mailla. Lukuisat muutkin symbolit ovat jonkin verran outoja mutta yksi ainakin tarkoittaa postimerkkiä.
Sääli että pelin juonitehtäviä on vähemmän.

Pelin kontrollit (Far Cry 4) ovat tuttua pelaajille. Pelasimme (PELISAITTI) peliä PS4 konsolilla (HD 1080p) ja useammat tehtävät menivät läpi jopa ekalla pelikerralla.
PELISAITIN sohvalla istui parhaimmillaan jopa kolme tyyppiä jotka neuvoivat miten piti voittaa.
Kuoleminen on tuttua ja siksi se ei tuntunut pahalta.

Far Cry 4 tapahtuu Nepalissa ja siksi elephantit ovatkin mukana pelissä.

Hieno kokemus tämä oli ja upea paluu vanhaan kunnon pelimaailmaan joka ei tapahdu kotinurkalla.

Resogun

Pelisaitti on yhä innoissaan uudesta konsolisukupuolesta ja julkaisupelien parissa riemulle ei ole löytynyt rajausta. Aloitamme ja kenties myös lopetamme niitä käsittelevän sarjamme Resogun-arvostelulla.

Kuten hyvin tiedätte, on grafiikka yksi pelin näkyvimmistä ominaisuuksista. Grafiikka vie myös tilaa näytöllä, joten sitä varten pitää olla riittävästi resoa. Vanhoissa konsoleissa resoluutio oli rajattu kuin terävällä saksella varsin suppeaksi, joten kuvassa ei näkynyt kaikkea, mitä olisi halunnut nähdä.

Jo varhaisessa vaiheessa kuulimme rypäleviinin kautta, että uudet konsolit muuttavat kaiken ja tarjoavat aitoa korkeapiirtoista resoluutiota. Kuulimme myös PS4:lle tulevasta Resogunista. Niinpä heti konsolin saatuamme laitoimme sen päälle ja painoimme nappia tässä ihmeosoittimessa ja katso! Resoluutio oli todella täysi HD! Tälle innovaatiolle neljä tähteä.

Grand Theft Auto V

Embargo-schwembargo, saatteessa olleet oudot sanat eivät saaneet Pelisaittia hätkähtämään, joten tässä jo useammankin tunnin kaivattu GTA V -arvostelu.

Kovan ytimen pelaajat ovat tätä jatko-osaa odottaneet kuin kuun toista nousemista, mutta Rockstar ei petä ja tarjoaakin jotain muuta. Pelimekaniikka mullistuu heti ensi käänteessä, sillä GTA V on ensimmäinen aito kolmannen persoonallisuuden peli. Tähän asti lajityypin peleissä tunnelma on ollut vain kaksijakoinen, kun persoonia on ohjattavaksi löytynyt yleisesti vain yksi, mutta nyt tärähtää, sillä persoonia todellakin on täydet kolme kappaletta. Tämän uudistuksen mahdollistavat jo julkistetut seuraavan sukulaispolven konsolit, mistä Pelisaitissa osaamme olla kiitollisia.

Suurin yllätys sisältyy kuitenkin pelin nimeen, joka ei edes yritä kätkeä suurinta yllätystä. Tarinassa edettyään pelaaja huomaa muiden hahmojen yhä oudomman käytöksen, kunnes välivideo paljastaa suurimmat salansa - kyse onkin vanhaan kunnon V-sarjaan perustuvasta pelistä. Kolmen pääpersoonallisuuden kohtaamat kaikenlaiset harmit johtuvat ihmisiksi naamioituneiden liskoihmisten juonitteluista. Pelin loppuun sijoittuva eeppinen taistelu emoaluksella on suurinta, mitä Pelisaitissa on sitten viime kerran nähty. Peli ansaitsee jo tästä johtuen neljä tähteä.

The Last of Us

Pelivuosi 2013 on ehtinyt jo toisella kvartaalille (neljännes: Tam - Maa, Huht - Kes, Hei - Syys, Lok - Jou) ja siitä huolimatta konsolit polkevat ilmoille enemmän ja enemmän uusia pelejä. 
Yksi uusimmista peleistä on yhdysvaltalaisen peliyhtiö Naughty Dogin rakentama peli nimeltä The Last of Us joka on kertomus siitä miten pelihahmo saa tehtäväkseen suojella toista tyttö pelihahmoa keskellä maailmaa jossa maailman tunnistaa maailmaksi sen murenevasta rakenteesta kaaoksen keskellä, Yhdysvalloissa.
Tässä siis PELISAITIN arvio pelistä nimeltä Last of Us. 

Playstation 3 konsoli on tunnettu laadukkaista pelinimikkeistä joita on nähty myös Xbox 360 -konsolilla. Osa näistä peleistä on aikaavieviä kokonaisuuksia jotka jäävät elämään pitkään kun virta on sammunut jo konsolista, osan voi unohtaa. 
The Last of Us pelissä onkin tarkoitus selvitä elossa kaupungissa jonka on vienyt hampaisiinsa tauti jonka vastalääkettä etsii koko armeija. 

Pelin päähahmona seikkailee Joel niminen mies joka naisystävänsä kanssa on parisuhteessa mutta myös käy töissä yhdessä. Kun työt ovat vähissä niin Joel ja nainen päättävät viedä tytön, Ellie nimi, perille määräpäähän jonne tyttö pitää viedä raunioituneessa kaupungissa. 
Peli (The Last of Us) veikin PELISAITIN jalat alta viemällä seikkailulle joka veikin pitkälle matkalle. 

Koska maailma on tuhoutunut, ja tauti on vallannut maailman, ovat vihollisetkin muistettavia. Ns. napsuttelijat ovat vihollisia joiden pää on räjähtänyt ja jotka eivät ole ystäviäsi. Näiden ääntelykin muistuttaa naksutusta. 
Heidän lisäksi pitää varoa myös aseita joiden ampumat luodit ovat edelleen Joelille täyttä myrkkyä! 

The Last of Us peli on tekstitetty suomeksi joten jokainen pelaaja voi tuntea tarinan kaaren. 
Tarinan kaari onkin pääosassa pelissä koska muu tekeminen on tylsää. Toki pelin tunnelma on maailmaluokan luokkaa mutta häviää immersiivisyydessä mm. monelle muulle pelille jotka on nähty niin PS3:lla kuin myös Xbox 360 konsolilla. 

Teknisesti The Last of Us on esimerkillinen ja näyttää mallia, ellei ole jopa vienyt sitä muilta peleiltä! Täydellä resoluutiolla pelattu pelikuva ei subordinansisesti jää mieleen mutta myöhemmin äärimilleen rendattu pelikarikatyyri on hienoa katsottavaa.
Äänimaailmaa ei sovi vähätellä koska siihen on käytetty aikaa. Musiikkiraita ei kuitenkaan hittejä sisällä ja muutenkin kuulokkeet ovat kovalla voluumilla koska pelin äänimaailma ei ole kova. 

The Last of Usin loputtua peli on kestänyt jo tunteja ja lienee selvää että pelaaja on liikuttanut hahmoa koko pelin ajan ja voi olla tyytyväinen tekemiseensä. 
PELISAITTI voi suositella peliä kaikille jotka pitävät tämän tapaisista peleistä.

007 Legends

Väänny!: huutaa Bond pelin pahis.

 
PELISAITTI oli pitkään makuulla kuten kuuluisien agenttien odotetaankin olevan. Nyt on kuitenkin aika nousta ojasta ja tähdätä pistoolilla suoraan kymppiin (otsaan). Tässä, James Bond pelin, 007 Legends arvio (arvostelu).

Tätä kirjoittaessa PELISAITIN toimitus ei ole vielä ehtinyt näkemään uusinta Bond-elokuvaa, mutta se on kyllä aikomuksena. Kuitenkin ensilääkkeeksi voi sovitella huulille tätä peliä joka kerää superagentti James Bondin parhaat hetket yhteen peliin.

007 Legends peli on saanut alkunsa pelistudion toimistoilla jo muutamat vuodet sitten. Näin pitkä kehitysaika ei ole enää harvinaisuus vaan enemmänkin usein toistuva poikkeus joka saa ajan katoamaan pelin elinkaaresta. Odotus kuitenkin lienee turhaa sillä pääosassa on James Bond.

Peli (007 Legends) saa alkunsa kun junan päällä seikkaileva James Bond saa osuman ja putoaa kuolleena maahan. Tämän jälkeen ollaan elossa mutta eri paikassa ja James Bondin onkin pakko selvittää mitä tapahtui.
PELISAITTI omistaa useat Bond-elokuvat joten tarinan seuraaminen ei ollut aina vaivalloista, mutta usein oli vaikea ymmärtää pelin tapahtumia.

Danicel Craigin esittämä hahmo on Bond, mutta yhteneväisyydet eivät siihen lopu. Ääninäyttelykin onnistuu olemaan aika tunnistettavaa, mutta jatkuva puheen taukoaminen, toistuvien toimintakohtauksien takia, antaa enemmäkin potentiaalia täydelle epäonnistumiselle kuin teokselle joka eläisi vielä pitkään konsoleissa. Ääninäyttely kuitenkin on oikeiden näyttelijöiden studioissa nauhoittamaa, joten sivuääniä ei kuulu.

007 Legends peli tarjoaa myös sivutehtäviä joiden kanssa voikin kuluttaa aikaa. Samoin mukana on nettipeli jota ei voi yksinpelikampanjan aikana pelata. Nettipeli mahdollistaa myös konsolin verkkotoimintojen käytön joten ei väliä onko kyseessä langallinen vai langaton (wlan) yhteys päällä. PELISAITIN Toimituksen nopea kaista toimii täydellä kaistalla ja lagiton eteneminen mahdollisti sen että koko toimitus sai pelata peliä.

Peli on julkaistu usealle eri pelialustalle ja sen huomaa kasvojen grafiikoissa. Esirendatut piirteet eivät välttämättä ole parasta mitä PELISAITTI on nähnyt, silti tavallista parempaa joten kokonaisvaltaisen arvion antaminen visuaalisuudesta ei onnistu näin lyhyen testin jälkeen.

Kuitenkin loppuun on hyvä mainita että 007 Legends ei välttämättä ole edes Bond-fanien lempipeli. Sen puutteet eivät aina täydennä juonen jättämiä aukkoja, eikä välianimaatoiden aikana nähdyt fantasiaunihetket auta kantamaan PELISAITIN ymmärystä siihen mitä peli koettaa loppupeleissä sanoa.

Vain tosi-faneille (kuten PELISAITTI on).

Sleeping Dogs

Ei nukkuva koira haavaa tee, joten PELISAITILLA vuorossa on tällä kertaa Sleeping Dogs -arvostelu. Ensimmäisenä todelliseen kuivaansuoneen iski eläinhoivapeleillään Nintendo, jonka Nintendogs sai jokaisen miehen parhaan ystävän toteuttamaan hoivaviettelystään kätevästi ja käsikonsolilla. Muutkin ovat nyt heränneet tähän buumiin ja oman osanottonsa esittelee myös Square Enix nimikkeellään Sleeping Dogs.

Pienten ja lasten vanhemmat alkuperäisiä Nintendogseja pitivät joskus turhan riehakkaina, sillä kuvaruutulemmikit välillä hyppivät ja räksyttivät, mikä saattoi pelästyttää pienokaisen. Square Enixin kenttäsuunnittelijat ovat jatkojalostaneet ideaa ja ottaneetkin pelinsä keskiöön nukkuvat koirat, hoivantarve on pienempää eikä virtuaalilemmikeistä ole näin häiriöksi asti

Peiln valikko tarjoaa pelin aloitusmahdollisuuden, jota hyödyntämällä pääsee aloittamaan pelin. Peli on tuttuun nykytyyliin kuvailtu kolmannesta persoonallisuudesta. Alussa pelissä on oikeaoppisesti yö, jolloin koirat tunnetusti nukkuvat. Lisäksi sataa vettä, eli on niin sanottu koiran ilma. Puitteet ovat siis kunnossa. Pelikokemusta haittaa kuitenkin muut paikalle tulevat pelihahmot (avattaret), jotka mekastavat siihen malliin, että koiria ei mistään löydy. Tämä on huono käänne, jota emme PELISAITIN toimituksessa osanneet odottaa. Tämän perusteella oikealta arvosanalta tuntuu neljä tähteä.

Pelisaitti menestyy jälleen!

Silittäkää pyjamanne ja kiristäkää rusettinne sillä PELISAITIN toimittaja suoriutui kärkikolmikkoon vuoden pelijournalisti -äänestyksessä. Suosion reseptiksi sankarikalu kertoi ärsyttävyyden, joka onkin kirjailtu huoneentauluumme. Emme anna menestyksen nousta hattuun, sillä emme moista käytä. Äänestystulosta kunnioittaakseemme emme välitä siitä, vaan jatkamme vähintään tai enintään samalla tasolla kuin aiemminkin.

Resident Evil 6

PELISAITTI on tätä kirjoittaessa jo täysin Halloweenin lumoissa, joten ei ihmekkään että PELISAITTI peliarviosivunkin ilme huokuu tätä. Kalman kalpeaa syksyistä iltaa ei turhaan vietetä ja sen takia PELISAITINin (edelleen suomen suosituin peliblogi) konsolissa surisee levy, joka kantaa nimeä Resident Evil 6! Tässä pelin arvostelu (arvio)!

Resident Evil 6 pelisarjan viimeisin peli ilmestyi hieman aikaa sitten uudemmille pelikonsoleille, vaikka WiiU on vielä julkaisematta. Aiemmin tätä peliä on voitu nähdä myös huonommilla grafiikoilla varustettuna versioina aiemmilla konsoleilla, sekä myös elokuvina. Tästä huolimatta peli tukee 16:9 kuvasuhdetta.

Elokuvien pääosassa on ollut aina Milla Jovovich ja muutenkin kauhuelokuvat ovat PELISAITIN mieleen. Turha kai mainita että monet näistä elokuvista on PELISAITIN toimiston hyllyssä, josta niitä aika usein myös tulee myytyä pois. Nykyään elokuvia ei kannata pahemmin huuto.netissä myydä, koska hinnat ovat alhaalla eli pitäkää elokuvistanne kiinni.

Resident Evil 6, tai RE6, aloittaa tarinansa tavalla joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Taas on tosi kyseessä ja aikaa ei ole paljoa! Tarinamme sankarit eivät ole vain aidosti pidettäviä, mutta myös unohdettavia.
Peli kompastuukin heti alkumetreillä omaan mahdottomuuteensa, sillä pelissä on liian monta kampanjaa että muistaisi kaikkea. Toki pelin ideaa tukee mainio hahmohallinta, mutta siitä huolimatta englanninkielinen puhe oli vaikeaa.

Nettipeli RE6:ssa (Resident Evil 6) on toimivaa ja se vetää vertoja jopa muille verkkopeliä tukeville peleille. Verkossa tapahtuva pelaaminen ei kuitenkaan usein jaksa kiinnostaa kuin todella hyviä pelaajia, joten PELISAITIN voitte nähdä linjoilla.

Tekninen osa-alue voittaa pelin tarinan melkein joka osa-alueella. Siinä missä tarina voi lässähtää niin tekninen ei. Pelinhahmot on esi-rendattu näyttämään oikean elämän vastineiltaan joten promokuvat ovatkin ihan 1:1 viimeisen tuotoksen kanssa. Äänipuoli löytyy ja sille löytyy varmasti myös oma fanikuntansa.

Loppujen lopuksi ei voi paljon pahaa sanoa pelistä jonka suurin saavutus on sen ylimielinen asenne pelaajaa kohtaan. Ei herkille pelaajille!

(testattu konsoliversio xboxilla)

Darksiders 2

Nyt on aika palata aktiivisemmalle latu-uralle, sillä vastaan tuli nyt sen tasoluokittelun peli, josta riittää puhuttavaa.

Darksiders 2 sai toimituksemme pohtimaan sitä merkillepantavaa seikkaa, että siidereissä harvoin tulee vastaan varsinaisesti tummia laatuja. Toki suodattamatompi aito tavara on koostumukseltaan sameaa, hyvänä esimerkkinä scrumpyt, mutta eipä sitäkään tummaksi voi kutsua. Tölkit kyllä on joskus tummia, kelpaa sekin meille. Lisäki jos nautimme juomamme pimeässä, emme nää sen väriä. Tämän ansiosta pelille ei vähempää voi antaa kuin neljä tähteä.

Battlefield 3

Peskää kätenne, sillä luvassa on Pelisaitin jo monta tuntia odotettu Battlefield 3 -arvostelu! Heti pelikotelon (jostain syystä pelilevy siitä uupui) saavuttua toimistollemme mieleemme putkahtivat nykymaatalouden ongelmat, maamme viljavia lakeuksia voi hyvin nimittää monessa suhteessa taistelupelloiksi (kolmonen ei ehkä sovi perään tai ainakin kuulostaa hassulta).

Vaikeaa on jyvänjemmaaminen nykyisin ja elintärkeiden EU:n pohjoisten tukien poistumisella varsinkin keskinäisessä Suomessa tunnutaan uhkailevan lähes vuosittain. Ilman tukia ei hankalassa ilmastossa ainakaan pitkävartiset kasvit kasva ja silloin jäisi jauhot tulematta suuhun ja leipä pöytään. Kustannukset ovat kohonneet kovaa vauhtia, polttonesteiden hinnat ovat nousseet jopa siinä määrin, että moni on harkinnut siirtymistä takaisin kotipolttoisiin. Myös keskusliikkeet ja kauppa tuntuvat ottavan itselleen entistä suuremman osan tuotoista, jolloin viljelijän käteen ei paljoa jää. Tämä on helppo todeta miettimällä koska esimerkiksi itse on viimeksi maksanut leivästä kauppaan ja koska viljelijälle - niinpä, kauppa ne rahat sai! Asia on tärkeä, joten neljä tähteä tälle.

Uncharted 3: Drake's Deception

Tervetuloa seikkailumatkalle pelikonsolipelien ihmeelliseen maailmaan. Tämä maailma jossa myös PELISAITTI (suomen luetuin independenttinen pelisivusto) asustaa ei mikään ole sitä miltä näyttää ja seikkailu on aina ilmassa.
Samaan maailmaan sijoittuu myös Uncharted-pelisarjan viimeisin osa josta aiemmin ilmestyi aiempia osia. Nyt vuorossa on kolmas osa (Uncharted 3) joten tässä tulee Uncharted 3: Drake's Deception arvostelu.

Ennen kuin alatte lukemaan alla olevaa arviotekstiä, kannattaa lukea aiemman osan (Uncharted 2:Among Thieves) arvio PELISAITTI-sivulta.

On kuuma, on todella kuuma .. näin ainakin voi kuvitella olevan Uncharted 3 pelin kansikuvasta. Onkin siis syytä asettua kuumaan asentomoodiin ja iskeä pelilevy sisään PS3 konsoliin.
Pelikone (sonyn oma ps3) tuskin kaartaa ja osuu hiekkaan, kuten lentokone kansikuvassa mutta dual shockia joudut ja pitääkin pitää tiukasti hyppysissä.

Pelin tapahtumat sijoittuvat aikakauteen ja kaupunkiin jota tuskin on olemassa, tämä on jo ensimmäinen aspekti johon pelissä voi uppotua. Uncharted 3 antaa pelaajalle mahdollisuuden olla kuka vaan ja missä vaan ja elää vaarassa. Pelissä käydään myös Ranskassa.
Lukuisat linnat ja kujat tulevat tutuiksi kun pelin (uncharted 3) pääsankari Nathan "John" Drake on taas matkalla! Mukana on myös vanha kaveri ja nainen.
Koko pelin kimurantti juoni käpertyy sormukseen (viittaus Taru Sormusten Herraan?) joka on on ollut ja aina ollut Nathanin kaulalla. PELISAITIN arviosohvan väki heltyikin filosofisiin pohdintoihin tästä koukusta .. kenties meillä kaikilla on oma sormus kaulalla.

Vaikka peli (uncharted 3) antaa ajateltavan aihetta, tarjoaa se myös pelattavaa. Pelillä jatkuvasti vilisee erilaisia tapahtumia jotka nopeaan tahtiin vievät tapahtumia eteenpäin.
Meno ei ole aina verkkaista, mutta hitaudellekin on aikansa. PELISAITTI onnistuikin pelaamaan pelin aika nopeasti läpi.
Hahmojen mallinuksen huomioon ottaen, peli on yllättävän ehjä ja suurempia juoniaukkoja ei löytynyt. Dialogin aikana myös peli näyttää suomalaista tekstiä alalaidassa, joten pelaaja voi tosissaan päättää kumpaan keskittyy.

Graafinen ilme ei ole ja on parasta mitä on nähty, mutta voittaa silti lukuisat kanssa tittelin haltijat. Olit sitten polygoni-metsässä tai bittien suojassa tähtitaivaan alla, voi ruudulta aina bongata virheitä. Nämä virheet tuskin haittaavat ketään koska peli kuitenkin on onnistunut viemään huomion muualle. Etenkin ampumiskohtauksissa voi ja kannattaakin olla tarkkana, muuten pelihahmo kuolee.

Responsiivinen ohjaus tottelee mainiosti Dual shock-ohjainta ja sen nappeja. Pelin (Uncharted 3) aikana ruudulla tulee usein tilanteita jolloin nappeja pitää painaa mahdollisimman hyvissä ajoin, sillä tässäkin epäonnistuessa voi käydä pelissä huonosti. Kuitenkin PS3:n ohjain toimii kuten pitää ja on langaton. Nappien järjestys on paikallaan.

Uncharted 3: Drake's Deception on mainio peli ollakseen jo kolmas peli.
PELISAITIN hyllyssä tämä ei ole kolmas peli, vaan lähemmäksi kolmas sadas peli, joten pelille on kyllä aikansa ja paikkansa.

Pro Evolution Soccer 2012

Pelisaitti on ilmitulessa, sillä edellisen arvostelun jälkeen seuraa seuraava! Nyt arviossa kauan odotettu Pro Evolution Soccer 2012.

Charles Darwin julkisti evoluutioteoriansa vuonna 1859 ja heti ilmestymisestään lähtien teoria sai kritiikkiä osakseen, koska eihän monesta niin voinut olla. Tiedemaailma seisoo kuitenkin piukkana teorian takana ja nyt seisoo pelimaailmakin julkaisemalla evoluutiota puolustavan pelin nimeltään Pro Evolution Soccer 2012. Evoluution ilosanomaa on valittu levittämään maailman suosituin urheilumuoto jalkapallo. Amerikan änkyrävyöhykkeelle lajivalinta on vähän kehno, mutta ehkä näemmä vielä Pro Evolution Baseball -pelinkin, jolloin tavoitetaan sekin kohderyhmistä.

Pelimekaniikka on viritetty huippuunsa, jonka ansiosta evoluution ihmeellisyys tuodaan pelaajalle silminkosketeltavassa muodossa. Jo tovin pelattuaan huomaa osaavansa pelata paremmin, evoluutiota! Johan uskoo pahinkin vastarannan henkilö. Tämän ansiosta peli ansaitsee neljä tähteä.

Gears of War 3

PELISAITTI on joutunut toteamaan sen minkä moni muu on huomannut myös aiemmin, on täysin mahdotonta olla Pelisivustojen ykkönen ja pystyä myös kirjoittamaan sinne. PELISAITTI kuitenkin uskoo että taukomme on tehnyt vain hyvää ja jatkossa saatte myös kenties nauttia pitkistä tauoista.
PELISAITIN Toimituksella ei ole ollut aikaa levätä sillä pelimaailman syke on vanha ja se tuntuu jopa toimituksemme sohvalla asti. Onkin siis aika tappaa se sahalaitakiväärillä (Lancer) ja arvostella vuoden 2011 peli, Gears of War 3 (arvostelu).

On kulunut aikaa siitä kun viimeeksi kohtasimme Gears of War 3 pelin porukan. Muistot eivät ole haipuneet ja ne onkin tärkeässä osassa pelissä, sillä GOW3 (Gears of War 3) pelatakseen pitää muistaa miten pelin ohjaus onnistuu. Tätä ei tarinassa kerrota mutta sen sijaan siinä kerrotaan lukuisia muita asioita jotka voivat olla tuttuja niille jotka ovat pelin juoneen etukäteen tutustuneet.

Pelin julkaisu on hyvin ajoitettu, sillä juuri sillä hetkellä kun laitoin pelin konsoliin (Microsoftin oma xbox360), päättyi hiljaisuus joka oli vallinnut Markus Phonexin valtakunnassa. Kaikkien apuja siis tarvitaan ja on osaanasi tarttua jälleen aseeseen kun vaara on irti.

Pelissä (GOW3) seikkaillaan taas planeetoilla jotka ovat nimiltään erikoisia ja ne eivät jää päähän. Muutenkin välivideot voi ohittaa jos on vaikeuksia kiinnostua pelin tarjonnasta, sillä sitä on paljon mutta onneksi ruudin haju peittää senkin.

Pelin (GOW3) yleisilme on puhdas mutta HD-grafiikka tuo onneksi miellyttävää särmää maisemiin jota ei kerkeä katsomaan sillä katse jää usein sekavaan sotamaisemaan. Hahmojen puhe on hyvin värikästä myös, mutta kenties siksi tarkoituksella yliväännettyä. PELISAITIN toimitus osasi arvata joitakin repliikkejä jopa etukäteen pelistä ja jos ei osannutkaan niin ne olisi voineet hyvin sopia mukaan peliin.

Ohjauksen salaisuus on aina ollut näissä peleissä (Gears of War) täsmällinen mutta ei koskaan liian hyökkäävä puolustus. Pelaajan tehtävä onkin vaikea sillä koskaan ei voi tietää mitä ohjaustapaa tarvitaan. PELISAITILLA ei ole ollut aikaa tutustua pelisarjan muihin peleihin. Kuitenkin ohjaimen nappikomennot tuntuivat luotettaville ja niiden parissa viihtyi. Sopii katsoa muokataanko näitä potentiaaliselle PS3 (Sony) julkaisulle, koska nykyään niin moni peli saa myös Sony-pelijulkaisun.
Mutta se teknisestä puolesta.

Pelinkehittäjät ovat uskoneet peliin niin hyvin että GOW3:sta (Gears of War) on saatavilla myös erilaisia versioita, näistä erilaisimmat ovat kalliita mutta antavat myös ostajalle iloa. PELISAITILLA on pelin normaaliversio.

Lopputiivistelmänä voisi lyhyesti tiivistä kenties useita pelin mainioita osa-alueita, jos ne eivät vaan olisi niin ongelmallisia muokata sanoiksi. GOW3 on kuitenkin mainio peli ja välivideot ohittamallakin pelistä sai paljon vaihtorahaa kun sen vaihtoi uudempaan peliin pelimyymälässä.
Verkkopeliä emme ehtineet testaamaan koska meillä ei enää ole peliä (GOW3).

inFamous 2

PELISAITTI palaa taas kirjoittamaan ja samalla salamat jo eksyivät Helsingin taivaan ylle.
Ei siis ihmekkään että nyt on vuorossa inFamous 2 arvostelu jota PELISAITTI on valmistellut jo siitä asti kun kuuli pelistä.
Nyt on taas töpseleihin aika iskeä korkki sillä kohta sieltäkin voi tulla sähköä!

PELISAITTI muistaa vielä ajan kun kirjoitimme arvostelun inFamousin ensimmäisestä osasta. Paljon on tapahtunut siinä ajassa ja olemme yhä mukana kuvioissa.
Sattuman kauppaa ei liene se että myös kuvioissa on myös Cole Phelps ja hänen oikea kätensä Zeke. Tämä tuttu parivaljakko oli hurmioimassa pelaajia jo ensimmäisessä osassa joten sopivaa on että he nähdään myös tässä jatko-osassa.
Uutena kasvona on myös naislääkäri sekä muita.

inFamous 2 tapahtumat ovat itsesään selviä peliä pelanneille ja muutkin pystyvät helposti omimaan ne. Pelissä on edelleen mukana yksinpelikampanja jonka aikana ei ole täysin odottamatonta että joutuu välillä valikoimaan haluamiaan tehtäviä, sillä niitä on. Jotkut tehtävät ovat juoneen sopivia, toiset ei aina ole mutta sen voi päättää kumpi on parempi vaihehto. Cole Phelps pystyy kuitenkin edelleen olemaan kuin mikä vain sähkölaite, joten pulaan ei jää kukaan.
Peli vie seikkailulle jonka lopussa voi vihdoin todeta pelin loppuneen.

Graafinen ilme on kokenut muutoksen ja sen takia inFamous 2 onkin PELISAITIN suosiossa. Vain tarinan keskeyttävät pysähdysruudut keskeyttävät tunnelmaa ja niitä olisi voinut herättää henkiin sillä PS3 kuitenkin on pystyvä jopa blurayta pyörittämään. Ei siis luulisi olevan kiinni resursseista. Kenties Sonya kohdannut tietoturvamurto on vaikuttanut tähän?

Ohjaus on toimivaa, mutta välillä olisi toivottavaa että sitä ei olisi.
Kuitenkin kuvantapahtumat ja ohjaimen toiminta tekevät sen että kumpikin on essentiaalinen pelin kannalta.

inFamous 2 on jatko-osa, hyvässä ja pahassa.
Sitä pelatessa voi miettiä ensimmäistä osaa tai kenties jopa muita pelejä.

(testattu ps3 versio)


Luethan edellisen osan arvostelun tästä.

L.A. Noire

PELISAITTI on viime päivinyt oppinut tutustumaan monen vuoden takaiseen kaupunkiin nimeltä L.A. Ei siis ihmekkään että nyt on stetson hattumme (lippis) ja trenssitakkimme (huppari) kaivettu naftaliinista ja tunnelma toimituksen sohvalla on yhden kerran ja sen kanssa.
Epäilemme tai emme, huudamme tuomiomme nyt pelille nimeltä L.A. Noire eli tässä arvostelu.

Sanomattakin on selvää että pelin (L.A. Noire) on tehnyt Rockstar niminen pelintekijäyhtiö. Aiemmin tämä kyseinen firma on myös saanut huomiota PELISAITIN sohvalta, sillä heidän pelit ovat järjestäen olleet onnistuneita. Onko L.A. Noire (Rockstarin uusin peli) sitten sen arvoinen? Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta PELISAITTI sanoo viimeisen sanan.

On vuosi 1947 ja asiat eivät ole mallillaan. Los Angelesin kaupungin kadut eivät ole enää sitä mitä ne olivat sodanaikaan. Turhaan kaduilla notkujat ovat rikollisia ja poliisi on voimaton.
Onneksi pelimaailmaan astuu uusi poliisi jota sinä (pelaaja) ohjaat ja on aika puhdistuksen. Ennen pitkään oletkin jo auton ratissa ja kruisailet pitkin kaupungin katuja samalla kun näytät poliisimerkkiäsi jos on tarvis.
Raamit ovat siis kohdallaan mutta miten muut seikat?

PELISAITTI on saanut kulutettua peliin jo useamman pelitunnin ja ylläolevaan kysymykseen on helppo vastata.

Pelinohjaus on kenties hieman takkuileva koska pelissä ei ole FPS (fist person) näkökulmaa. Tämän lisäksi pelintehtävät, joita on paljon mutta ei aina liikaa, ovat valitettavan kaukana toisistaan. Sekaisin ei mene vain pelimoottori vain myös pelaaja. PELISAITIN toimituksella piti pariinkin kertaan turvautua ulkopuoliseen apuun kun peliä yritti pelata.

Kun pelaa ensimmäistä kertaa L.A. Noirea on hyvä ottaa huomioon pari seikkaa. Peli sijoittuu aikaan jota moni PELISAITIN lukija ei tunnista. Asiat eivät olleet aina niin mustavalkoisia (vaikka peliä voi pelata myös niin) kuten nykyään ja moni nykyisin tuttu asia ei ole mukana pelissä. Järkevää kenties, ottaen huomioon pelin ilmeen, mutta voi häiritä useita nuorempia pelaajia.
Asetta käsitellessä kuitenkin kaikki muuttuu.

Pelin aseet voivat olla tuttuja jos on pelannut sotapelejä jotka sivuaa samaa aikaa. PELISAITTI tunnistikin viittauksia runsaasta tekstistä 2. maailman sotaan, aikaan jota monet pelit ovat imitoineet. L.A. Noire ei ole sotapeli.

Kun puhutaan aseista on myös hyvä puhua pelinohjauksesta.
Se on toteutettu maltilla, mutta kuitenkin pieeteettejä kunnioittaen. Pelimekaniikan tarjoamat nyanssit eivät vain ole kaistaleina ruudulla, vaan niiden tärkein pointti on selkeästi esillä.
Kasvoanimaatio on tehty uudella tekniikalla.
Kuitenkin on hyvä mainita että jos pelaa XBOXilla tai PS3:lla niin pelikokemus voi olla tuskaa tai iloa, ihan vain siitä kiinni on oma nautinto sillä jokainen on erilainen. PELISAITILLA on molempien konsolien versiot pelistä, joten tiedämme mistä puhumme.

Tiivistettynä voi mainita sen että Rockstarin uusin peli on illanistujaisiin liian vaativa, mutta ajan kanssa siitäkin voi saada enemmän irti. PELISAITTI suosittelee aikaan tutustumista ennen pelaamista.

Portal 2

PELISAITTI ei ole liikkunut minnekään (toimiston pelisohvalta) vaikka peleissä siirrytäänkin portaalien kautta pisteistä A pisteeseen B. PELISAITIN toimitus onkin läkähtynyt kevään pelitarjontaan ja on taas aika alkaa tyhjentämään sitä.
Ei siis aikaakaan kun pääsette lukemaan tekstejämme mielenkiintoisista aiheista, mutta tässä ensin Portal 2 arvostelu.

Ensiksi mainittakoon että Portal 2 ei ole FPS (fist person shooter) peli vaikka siinä liikutaankin ensimmäisen katsojan ulottuvuudessa. Pelin idea ei siis ole kaoottinen rähinä vaan pikemminkin ei-kaoottinen pohdinta. Pohdinta ei ole PELISAITIN toimitukselle vierasta, mutta emme ole siinä myöskään hyviä. Kenties jo tämän takia Portal 2 oli pettymys.

Portal 2 pelissä ohjataan päähahmoa jonka nimi on Chell (kenties viittaus Halon päähahmoon Master Chieffiin?). Chell on ajautunut matkallaan outoon rakennelmaan jossa vain aseena on käytössä portaaleja (eräänlaisia aukkoja) tekevä ase. PELISAITIN mielestä aukkoja tekeviä aseita on nähty ennenkin mutta kenties COD: Black OPSin tapaiset aseet eivät tähän maailmaan kuulu :D

Pelaaja ohjastaa Chellfiä pitkin käytäviä joista osa on kieltämättä melko kapeita. Ei siis ihmekkään että välillä joutuu portaaliaseen kanssa tekemään selvää jälkeä seinistä että mahtuu kulkemaan. Jotkut seinät ovat rikkimenevää sorttia, toiset taas ei, mutta yksi asia on selvä. Nyt ollaan avaruudessa!

Portal 2 ei ole kuin vasta pelisarjan toinen osa, mutta kehitystä on tapahtunut. Se mikä oli ensimmäisessä osassa vielä työnalla on nyt valmista. PELISAITIN toimitus ei ole pelannut ensimmäistä osaa joten melko outoa että eron kuitenkin huomaa ja selvästi.
Pelintekijä yhtiö Valve on ollut "valveilla" siis :D

Portal 2 näyttää niin tietkonepeliltä kuin voi ja sekin välittyy hyvin XBOX 360 konsolista. Ruudunpäivitys olisi voinut olla sulavempaa mutta onneksi artefaktit eivät olleet liikaa peli-ilon tiellä. Renderöinti vaiheessa kenties tapahtunut virhe?

Kaiken kaikkiaan Portal 2 on näppärä peli mutta sen pitkäkestoinen kampanjamoodi voi tappaa iloa jos on muuta tekemistä. Kannattaa kokeilla mutta varatkaa mukaan pelistä tykkääviä pelaajia.